Anglosaksiset peruskirjat

Anglosaksiset peruskirjat ovat varhaiskeskiaikaisia brittiläisiä dokumentteja, jotka yleensä antavat omistajalleen oikeuden maahan tai myöntävät jonkin etuoikeuden. Dokumentit laadittiin yleensä latinaksi pergamentti-paperille. Dokumenteissa oli kuitenkin myös kansankielisiä osioita, joissa kuvattiin maa-alueen rajat. Varhaisimmat säilyneet peruskirjat laadittiin 670-luvulla, ja ne koskivat roomalaiskatolisen kirkon oikeutta maa-alueisiin. 700-luvulta lähtien peruskirjoja ryhdyttiin myöntämään enenevissä määrin myös tavallisille kansalaisille.

Peruskirja vuodelta 736

Peruskirjan määritelmä kattaa muun muassa kuninkaan myöntämät diplomit ja kirjelmät sekä testamentit.