Anglosaksinen mytologia

Anglosaksinen mytologia oli anglosaksien 400–600-luvuilla seuraama polyteistinen uskonto. Germaanit toivat uskonnon mukanaan 400-luvulla asuttaessaan Britannian. Anglosaksit eivät jättäneet jälkeensä kirjoitettuja lähteitä, ja heidän pakanauskonnostaan on jäljellä vain vähän todisteita. Tutkijat ovat käyttäneet lähteinään paikannimiä ja hautapaikkoja.[1][2]

Uskonto
Mahdollinen amuletti vuodelta 500–850.

Anglosaksit uskoivat moniin jumaliin ja yliluonnollisiin voimiin.[1] Tutkijat ovat paikannimistä ja riimuista päätelleet joidenkin heidän jumaltensa nimiä: Tiw, Ing, Woden, Thunor ja jumalatar Freo. Heillä ei luultavasti ollut papistoa, mutta paikannimien perusteella heillä oli kuitenkin julkisia pyhäköitä.[3] He käyttivät taikakaluja ja -juomia, jalokiviä ja taikoja suojana pahoja henkiä ja sairauksia vastaan.[4]

Anglosaksien pakanauskontoon kuului myös myyttejä. Erään myytin mukaan anglosaksien kuningassuvut syntyivät jumalista polveutuneista hevosihmisistä, jotka johtivat Etelä-Englannin valloitusta. Hevosenlihan syömiselläkin saattoi olla anglosakseille uskonnollinen merkitys.[5] Heidän hautausmenoistaan tiedetään, että vainajat joko tuhkattiin ja haudattiin uurnissa, tai haudattiin tuhkaamatta.[2] Anglosaksit jättivät vainajille myös hautalahjoja: 400- ja 500-luvuilta peräisin olevista hautapaikoista on löydetty aarteita, vaatekappaleita, hevosia, aseita ja ruokaa. Eräs tunnettu, mahdollisesti pakanallinen veneeseen tehty hautaus sijaitsee Sutton Hoossa. Hauta on ajoitettu noin vuodelle 625.[3]

Anglosaksien kääntyminen kristinuskoon

500-luvun loppupuolella Roomasta ja Irlannista saapui Britanniaan lähetyssaarnaajia, jotka alkoivat käännyttää anglosaksihallitsijoita kristinuskoon.[1] Irlantilaiset kristityt olivat käännytystyössään onnekkaampia, sillä anglosaksit tykästyivät luostarilaitokseen, jonka puolesta irlantilaiset puhuivat.[6] Kristinuskoon kääntyminen saattoi olla hallitsijoille hyödyllistä siinä mielessä, että uusi uskonto toi mukanaan luku- ja kirjoitustaidon, jota anglosaksien kasvavat kuningaskunnat tarvitsivat lakien ja asiakirjojen kirjoittamista varten.[1] 600-luvun aikana kristityt rakensivat Englantiin kirkkoja ja luostareita, ja monet anglosaksit kääntyivät kristinuskoon.[4]

Siirtymä pakanuudesta kristinuskoon ei ollut yksinkertainen, ja joskus kristityn hallitsijan jälkeen valtakunnan johtoon saattoi nousta pakanahallitsija. Toiset hallitsijat saattoivat puolestaan noudattaa sekaisin kristinuskoon ja pakanauskontoon kuuluneita tapoja.[1] Toisaalta kirkko myös sulautti monia pakanatapoja omiin oppeihinsa.[5] Lisäksi uskotaan, että monet Englannin ensimmäiset kirkot rakennettiin pakanallisille palvontapaikoille.[2]

Lähteet
  1. Religion in the Anglo-Saxon Kingdoms www.bl.uk. British Library. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
  2. Religion in the Anglo-Saxon Period Exploring Surrey's Past. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
  3. Paganism, Anglo-Saxon | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
  4. What did the Anglo-Saxons believe? BBC Bitesize. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
  5. Brittitutkija: Hevosenlihan kauhistelu heijastelee pakana-aikaa Yle Uutiset. 26.2.2013. Viitattu 6.1.2022.
  6. Religion and culture in Anglo-Saxon England BBC Bitesize. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.