Angela Hewitt

Hewitt on englantilaissyntyisen katedraaliurkuri Godfrey Hewittin tytär. Hän varttui Ottawassa, aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana ja sai ensimmäisen stipendinsä viiden vuoden iässä. Yhdeksänvuotiaana hän piti ensimmäisen resitaalinsa Toronton kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa, jossa hän opiskeli vuosina 1964–1973 Earle Mossin ja Myrtle Guerreron johdolla. Hän opiskeli myös viulunsoittoa 1970–1974 Walter Prystawskin johdolla, nokkahuilunsoittoa sekä tanssia ja suoritti opintoja Ranskassa ja Ottawan yliopistossa. Hän asui vuosina 1978–1985 Ranskassa.[1]

Hewittin kansainvälinen ura käynnistyi kansainvälisen Bach-kilpailun voitosta Torontossa toukokuussa 1985. Palkinnon osana Hewittille tuli mahdollisuus julkaista sooloalbumi Deutsche Grammophon -levymerkillä. Hän teki samana vuonna myös Lontoon-debyyttinsä Wigmore Hallissa. New Yorkissa hän oli debytoinut jo 1984. Vuonna 1987 Hewitt esitti kaikki Maurice Ravelin soolopianoteokset Lontoossa ja Kanadassa. Hänen merkittäviin esiintymisiinsä kuuluvat Johann Sebastian Bachin kaikkien preludien ja fuugien tulkinnat vuodelta 2000. Vuonna 2005 Hewitt oli perustamassa Trasimeno-musiikkijuhlia Italian Umbriassa.[1]

Hewitt on levyttänyt Bachin tuotantoa myös Hyperion Recordsille. Hänen muita levytyshankkeitaan ovat olleet Robert Schumannin pianoteosten ja Ludwig van Beethovenin sonaattien tulkinnat. The Guardianin toimittaja on pitänyt Hewittiä aikansa johtavana Bach-pianistina, mutta hän on tulkinnut myös muiden muassa François Couperinin ja Olivier Messiaenin teoksia. Kanadalaisista säveltäjistä Hewitt on esittänyt Barbara Pentlandin, Oskar Morawetzin, Gary Kuleshan, Patrick Cardyn, David McIntyren ja Alexina Louien teoksia. Säveltäjät Steven Gellman ja Gary Hayes ovat omistaneet teoksiaan hänelle. Hewitt on asunut vuodesta 1985 pääasiassa Lontoossa, mutta hänellä on asunnot myös Ottawassa ja Umbriassa.[1]

Hewitt on saanut levytyksistään monia tunnustuksia, kuten Juno-palkintoja.[1]