Aneurin Bevan

Bevan kannatti nuorena liberaaleja, mutta ryhtyi sosialistiksi Clarion-lehden Robert Blatchfordin kirjoitusten vaikuttamana.[3] Hänestä tuli ammattiyhdistysaktiivi, ja 19-vuotiaana hän oli osastonsa johdossa. Työnantajat pitivät häntä vallankumouksellisena ja keksivät syyn erottaa hänet, mutta liiton tuella erottaminen kumottiin. Hän sai South Wales Miners' Federationin stipendin opiskeluun Lontoossa.^lähde? Vuoden 1926 yleislakon aikana Bevanista tuli yksi Etelä-Walesin työläisten merkittävimmistä johtajista.[1]

Vuonna 1928 hänet valittiin kunnanvaltuustoon ja 1929 Ebbw Valesta parlamenttiin. Hän meni 1934 naimisiin toisen Työväenpuolueen parlamentaarikon Jennie Leen kanssa.[1]

Toisen maailmansodan aikana Bevan oli yksi alahuoneen vasemmiston johtajista. Vuoden 1945 Työväenpuolueen suuren vaalivoiton jälkeen Bevan nimitettiin terveysministeriksi. Hänen vastuullaan oli National Health Servicen perustaminen. Hallitus otti 5. heinäkuuta 1948 vastuun kaikesta maan terveydenhuollosta ja tarjosi kaikille ilmaiset palvelut.[1] Toinen suuri projekti oli slummien ja pommituksissa tuhoutuneiden asuntojen korvaaminen. Niitä valmistui 55 600 vuonna 1946, 139 600 1947 ja 227 600 vuonna 1948.

Bevan valittiin 1951 työvoimaministeriksi. Hän erosi pian hammashoidolle ja silmälaseille asetettujen maksujen takia.[1] Maksut tehtiin Korean sodan kiristämän budjetin vuoksi. Kaksi muuta ministeriä, John Freeman ja Harold Wilson, erosivat samalla.

Viiden vuoden ajan Bevan johti Työväenpuolueen vasemmistosiipeä, bevanilaisia (engl. Bevanites). Vuonna 1955 hän pyrki puoluejohtajaksi, mutta Hugh Gaitskell voitti hänet. Hän toimi Gaitskellin ulkoministerinä varjohallituksessa. Vuonna 1959 Bevan nimitettiin puolueen varajohtajaksi, vaikka hän kärsi jo parantumattomasta syövästä.[1]