Andy McCoy

Antti Hulkko syntyi Pelkosenniemellä. Perheeseen kuuluivat isän ja äidin ja Antin lisäksi Ilkka-isoveli ja vuonna 1967 syntynyt sisko. He asuivat Pelkosenniemellä, Kemijärven Tohmossa ja Oulussa. Myöhemmin perhe muutti Tukholmaan isän työn vuoksi.[3] Hulkko on itse kertonut käyttäneensä alkoholia ja kannabista jo 9-vuotiaana ja raakaoopiumia 16-vuotiaana.[4]

Andy McCoyn synnyinkunta Pelkosenniemi paljasti patsaan pojalleen heinäkuussa 2009. Mäntypuisen patsaan veisti McCoyn setä Matti Hulkko.[5] Antti Hulkon serkku on lähes saman ikäinen entinen maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko.[6]

Hulkko oli kiinnostunut etenkin piirtämisestä, mutta Tukholmassa musiikki sai yhä suuremman merkityksen. Hulkon perheen naapurissa asui ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen. Näiden pojalta Hulkko oppi englannin kielen. Hulkko oppi pian myös ruotsin kielen ja kitaran soiton. Hulkko alkoi Tukholmassa käyttää etunimenään ”Andy”.[7] Näitä nimiä jaettiin sittemmin Hanoi Rocksin jäsenten kesken.

Vuonna 1976 Risto Hulkko sai työpaikan Helsingissä ja perhe muutti takaisin Suomeen. Syksyllä Hulkko aloitti opintonsa Helsingissä Botby Högstadieskolanissa (ent. Östra Svenska Läroverket), jossa hän pian tutustui 13-vuotiaaseen kitaristiin Jan Stenforsiin.[3]

Hulkko on itse väittänyt, että hänelle paluumuutto Suomeen oli kulttuurishokki, eikä hän enää kunnolla osannut suomen kieltä. Ongelma oli sekin, että koulussa hän puhui riikinruotsia, kun taas muut puhuivat suomenruotsia. Hulkko harrasti jalkapalloa, jonka harrastuksen hän oli aloittanut jo Tukholmassa. Hulkko ei menestynyt koulussa kovin hyvin. Hän oli suomen kielen tukiopetuksessa, eivätkä häntä kiinnostaneet kuin taideaineet ja englanti. Koulu jäi yhä enemmän sivulle, kun Hulkko ja Stenfors olivat muodostaneet kitaraduon ja soittelivat koulun juhlissa ja tapahtumissa. Samoihin aikoihin Matti Fagerholm, Hulkko ja Jesu Hämäläinen ja joku muu muodostivat yhtyeen nimeltä Bolin.

Vuonna 1976 Andy Hulkon veli Ilkka Hulkko perusti Pete ”Räkä” Malmin kanssa punk-yhtyeen Briard. Malmi sai järjestettyä Briardin Linnanmäen vuoden 1977 kesäkauden päättäjäisjuhlien esiintyjäksi 1 400:lle ihmiselle. Konsertin jälkeen Finnlevyn Robbie Lindberg tuli tarjoamaan leyvytyssopimusta. Hulkko oli tällöin vasta 15-vuotias.[8]

Briardista tuli Suomen ensimmäinen levyttänyt punk-yhtye singlellään I Really Hate Ya / I Want You Back. Briardin alkuaikoina Hulkko käytti taiteilijanimeä Andy von Hulkko.[9] Kun Hulkko oli Tukholmassa ensimmäisen Briard-singlen julkaisun aikaan, levy-yhtiön edustajat Helsingissä kysyivät Pete Malmilta soolokitaristin nimeä. Pete Malmi vastasi tällöin: ”Real McCoy, se on se mitä se on, se on ehtaa kamaa se jäbä.” Kun Hulkko tuli takaisin Tukholmasta Helsinkiin, Briardin ensimmäiseen singleen oli jo painettu nimi Andy McCoy. Pete Malmin keksimää ja painattamaa nimeä ei enää lähdetty muuttamaan.[9]

Hulkko sai suoritettua peruskoulunsa, mutta ei jatkanut lukioon. Hän meni koulun jälkeen töihin erääseen siivousyhtiöön ja kävi pari kuukautta Vapaata Taidekoulua.

Vuonna 1980 McCoyta pyydettiin kahteen yhtyeeseen, Pave Maijasen Mistakesiin ja Pelle Miljoonan juuri kokoamaan Pelle Miljoona Oy:hyn. McCoy päätyi jälkimmäiseen Johannan johtajan Atte Blomin vihjattua Pelle Miljoonan tekevän pian läpimurron. Blom oli oikeassa, ja McCoy sai jo 17-vuotiaana ensimmäisen kultalevynsä Pelle Miljoona Oy:n suomirockin menestysalbumista Moottoritie on kuuma.[10]

Vuonna 1979 McCoyn lähdettyä Briardista Pelle Miljoona Oy:hyn hänen tilalleen kitaristiksi tuli Jan Stenfors. Vuosina 1978–1980 Fagerholm ja McCoy tekivät yhteistyötä Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin hankkeissa. Musiikkivideoilla ”Säpinää” ja ”Vaatteet (on mun aatteet)” näkyvät Fagerholm soittamassa saksofonia ja McCoy kitaraa. Fagerholm, Stenfors ja McCoy viettivät vuosina 1977–1980 aikaa punkkareiden ja rokkareiden suosimassa Kill Cityssä.

Vuonna 1979 Matti Fagerholm oli koonnut McCoyn vaikutuksella yhtyeen Hanoi Rocks. Yhtyeessä soitti jo McCoyn ystävä Stenfors. Alkuvuonna 1980 Andy McCoy muutti taiteilijanimekseen Andy Suicide ja antoi Hanoi Rocksissa soittavalle Jan Stenforsille taiteilijanimen Nasty McCoy. Ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano ei ollut pitkäikäinen, ja Hulkko eli Suicide oli vain sen taustavaikuttaja. Hulkko oli keksinyt yhtyeen nimen Monroen kanssa 14-vuotiaana yhdistämällä Johnny Thundersin kappaleen "Chinese Rocks" heroiinia tarkoittavan nimen ja pinkkiä Vietnamissa jalostettua heroiinia tarkoittavan ilmaisun Hanoi rocks.[7] Hulkko ja Fagerholm päättivät elokuun tienoilla 1980 koota kesällä hajonneen Hanoi Rocksin uudella kokoonpanolla. Andy McCoy erosi juuri ennen syksyn kiertuetta erittäin suositusta Pelle Miljoona Oy:stä ja muutti Stenforsin ja Fagerholmin kanssa Tukholmaan. Hulkko otti uudelleen nimekseen Andy McCoy ja Stenfors sai nimen Nasty Suicide. Samoihin aikoihin Fagerholm otti nimekseen Michael Monroe, jonka sukunimi oli aiemmin ollut Hulkon käytössä. Kun McCoy kadotti basistiksi kaavaillun ruotsalaisen Björne Fröbergin puhelinnumeron, McCoy pyysi Pelle Miljoona Oy:n Sami Takamäkeä yhtyeeseen. McCoy nimesi Sami Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Rumpaliksi löydettiin Michael Monroen ja McCoyn vanha tukholmalainen ystävä Jesper Sporre, joka sai taiteilijanimekseen Gyp Casino.

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Hanoi Rocksin ensimmäinen single vuodelta 1980 I Want You / Kill City Kills oli alun perin suunniteltu McCoyn ensimmäiseksi soololevyksi. Suuren osan Hanoi Rocksin alkuaikojen kappaleista McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut jo ennen kyseistä yhtyettä. McCoysta tulikin yhtyeen pääasiallinen sanoittaja ja laulujen tekijä. Tosin McCoylla oli tapana ottaa kaikki Hanoi Rocksin kappaleet omiin nimiinsä, vaikka ne olisivatkin olleet bändin yhdessä hiomia tai pääasiassa esimerkiksi Michael Monroen tekemiä.

Andy McCoy asui vuodet 1981–82 yhdessä muun yhtyeen kanssa Tukholmassa, josta muutti kesäkuussa 1982 Lontooseen. Vuosina 1981–85 McCoy kiersi yhä suurempaa suosiota saavuttaneen Hanoi Rocksin kanssa kolmella mantereella.

Elokuussa 1985 Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) perusti McCoyn ja Suiciden johdolla Cherry Bombzin, jonka laulajaksi otettiin Toto Coelo -yhtyeessä vaikuttanut Anita Chellamah. Glam rock ja glam punk -linjalla jatkanut Cherry Bombz sai huomiota Hanoi Rocksin perijänä. Cherry Bombz esitti monia Hanoi Rocksin kappaleita, joita ei ollut ehditty levyttää Hanoi Rocks -albumeille. Ensimmäinen kokoonpano ehti levyttää Britanniassa alun perin julkaistun 7" singlen Hot Girls In Love / Feline Feeling ja Japanissa sekä Yhdysvalloissa julkaistun EP:n Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline. Lisäksi yhtyeen piti levyttää kokonainen LP, mutta rahat eivät riittäneet kuin ”mini-LP:hen” eli käytännössä EP:hen The Cherry Bombz, joka sisälsi samat kappaleet kuin aiemmin julkaistu EP, lisättynä vain kappale ”Pin-Up Boy”. Loppuvuoden 1985 yhtyeessä jäsenenä ehtinyt olla Timo Kaltio korvattiin vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunnalla (Lords of the New Church, Sham 69). Tämä kokoonpano ehti julkaista 7" singlen House Of Ecstasy / Declaration, EP:n House of Ecstasy / Declaration / Countryfield Inner City Blues /Running (Back To Your Lover) ja live-LP:n Coming Down Slow, joka julkaistiin vuonna 1987 yhtyeen jo hajottua. Lisäksi syntyivät vielä keikkavideot ”Hot Girls In Love” ja ”Live At The Marquee” ja kokoelmakasetti ”100 Degrees In The Shade” 1986. Yhtye ehti kiertää Yhdysvalloissakin, mutta syksyllä 1986 yhtye hajosi, kun McCoy antoi Chellamahille potkut. Yhtye oli jo kauan ollut tyytymätön laulajattareensa.

Andy McCoy Tukholmassa vuonna 1988

Andy McCoy ja Nasty Suicide julkaisivat kesällä 1986 The Suicide Twins -nimisenä duona akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales jo ennen Cherry Bombzin ”House of Ecstasy” -singlejä. Syksyllä 1986 Cherry Bombzin hajottua The Suicide Twins teki muutamia kiertueita Suomessa, kunnes duo hajosi vuoden 1986 lopussa. Duon aikana ja albumilla Suicide käytti taiteilijanimenään Nasty Superstar.

Andy McCoy oli The Suicide Twinsin hajoamisen jälkeen aivan kadoksissa. Vuonna 1987 oli ilmestynyt McCoyn muistelmat Andy McCoy – Hanoista ikuisuuteen mutta ei mitään muuta. Vuonna 1988 McCoy asui Suomessa, jossa hän nauhoitti ensimmäisen sooloalbuminsa Too Much Ain’t Enough muun muassa Keimo Hirvosen ja Jone Takamäen avulla. Levy ei ollut kovin suuri menestys, koska siltä löytyi vain muutama kelvollinen kappale, joista tunnetuin ja melodisin lienee ”I Will Follow”. Tähän syynä oli se, että McCoyn heroiinin käyttö oli riistäytynyt Hanoi Rocksin jälkeen täysin käsistä. McCoy teki yksin myös muutamia akustisia keikkoja ja flamencokeikan Jukka Tolosen kanssa. Myöhemmin vuonna 1988 McCoy muutti perheineen Lontooseen ja sieltä Los Angelesiin, jossa McCoy solmi BMG-Virginin kanssa levytyssopimuksen. Samana vuonna McCoy sai ensimmäisenä suomalaisena kultalevyn Yhdysvalloista, kun Samantha Fox levytti cover-version McCoyn alun perin Silver Missiles And Nightingales -albumille säveltämästä kappaleesta ”The Best Is Yet to Come”.

Los Angelesissa Sex Pistolsin Steve Jones esitteli McCoyn Iggy Popille Instinct-kiertuekitaristiksi, koska ei itse päässyt kiertueelle. Aiemmin jonkin aikaa pimennossa ollut McCoy sai jälleen maailmalla paljon huomiota. McCoyn puuhailut pääsivät kiertuebasisti Alvin Gibbsin kirjaan Neighbourhood Thread – On Tour With Iggy Pop. Useat kappaleet, joissa McCoy soitti, pääsivät myöhemmin eri live-albumeille. Vuonna 1989 McCoy vieraili vielä UK Subsin Killing Time-albumilla. 9 kuukautta kestäneen kiertueen jälkeen McCoy ja hänen ensimmäinen vaimonsa Anastasia ”Stacy” Maisonneuve (m. 1986–1989) erosivat. Maisonneuve kuoli muutamien kuukausien kuluttua.

1990-luvun alussa McCoy asui Los Angelesin hienostoalueella yhdessä poikansa Sebastianin ja uuden naisystävänsä amerikanitalialaisen perijättären ja Johnny Thundersin serkun Angela Nicolettin kanssa. Andy ja Angela viettivät suihkuseurapiirielämää hyvien ystäviensä, muun muassa Guns N’ Rosesin jäsenten kanssa. McCoy alkoi keskittyä jälleen työhönsä päästyään irti pahasta heroiiniriippuvuudestaan 1991. Selvittyään McCoy kokosi yhtyeen Shooting Gallery ja meni naimisiin Angela Nicolettin kanssa syksyllä 1991. Lokakuussa McCoy kiersi Suomessa klubeja yhdessä Nicky Hopkinsin ja Dave Lindholmin kanssa samaan aikaan kuin Shooting Galleryn ensimmäinen albumi julkaistiin. Shooting Gallery oli kiertueella Kissin lämmittelijänä ja hajosi.

Vuosina 1993–1994 McCoy teki yhteistyötä useiden eri muusikoiden kanssa, muun muassa Skid Row’n Sebastian Bachin kanssa nimellä Bach/McCoy. Tämä yhteistyö poiki neljä koskaan julkaisematonta kappaletta. Keväällä 1994 Andy ja Angela McCoy muuttivat Helsinkiin. Kesällä 1994 McCoy kokosi Shooting Galleryn uudelleen muun muassa Hanoi Rocksin rumpalin Gyp Casinon kanssa. Kokoonpano teki muutamia kesäkeikkoja Suomessa. Samoihin aikoihin McCoy keikkaili muutamia kertoja Remu Aaltosen kanssa.

Andy McCoyta pidettiin suomalaisen Shooting Gallery -versionsa jälkeen menetettynä tapauksena, mutta alennustilassa ollut McCoy ryhdistäytyi ja vuonna 1995 syntyi toinen sooloalbumi Building On Tradition, joka on McCoyn menestynein julkaisu Hanoi Rocksin jälkeen. Albumi nauhoitettiin Tukholmassa McCoyn tuottamana. Albumin suurin hitti oli ”Strung Out”, joka sai paljon soittoaikaa Suomen radioissa. ”Strung Out” oli alun perin Shooting Gallery -kappale, mutta oli jäänyt pois itse yhtyeen albumilta. Levyllä kuultiin myös ensimmäistä kertaa McCoyn vaimon Angela Nicolettin ääntä. Albumin jälkeisille kiertueille McCoy kasasi yhtyeen Live Ammo, johon kuuluivat McCoyn (kitara, laulu) lisäksi Angela Nicoletti (laulu), Dan Lagerstedt (kitara, laulu) Andy Christell (basso), Gyp Casino (rummut) ja Christian Andrè (kosketinsoittimet). Yhtye piti osittain kotipaikkanaan Tukholmaa. Christellin kotipuolessa tapahtuneen onnettomuuden takia Lagerstedt siirtyi bassoon. Myöhemmin myös André jätettiin pois yhtyeestä. Live Ammon kehitys ja suosio oli noususuhdanteista, mutta lopulta kahden Suomen kiertueen jälkeen yhtye hajosi.

Vuonna 1995 McCoy soitti The 69 Eyesin kanssa kappaleessa ”Vietnamese Baby” ja albumilla Savage Garden kappaleessa ”Wild Talk”, jonka demon McCoy oli säveltänyt pari vuotta aiemmin. McCoy keskittyi tämän jälkeen nuoruuden harrastukseensa, maalaamiseen.

Vuonna 1996 McCoy ja Pete Malmi päättivät perustaa Briardin uudelleen 20 vuoden jälkeen. Kokoonpanoon tuli The 69 Eyesin jäseniä ja Angela McCoy. Kokoonpano esitti vanhoja ja uusia Briard-kappaleita. Uusi Briard teki albumin Briard ja sen kappale ”River of Dreams” menestyi. Samana vuonna McCoy soitti XL5:n singlellä Taas Mennään. Samana vuonna Pekka Lehto alkoi kuvata elokuvaa The Real McCoy, jossa yhdistettiin fiktiota ja Andy McCoyn elämää. 2.–13. joulukuuta 1997 Dave Lindholm, Andy McCoy ja Pelle Miljoona tekivät akustisen kiertueen. Vuonna 1998 The Real McCoy valmistui ja McCoy voitti 27. marraskuuta Jyrkin parhaan elokuvaan liittyvän musiikkivideon palkinnon elokuvansa kappaleella ”Mind Over Matter”. The Real McCoy ensiesitettiin 29. tammikuuta 1999 Göteborgin elokuvafestivaaleilla. Samoihin aikoihin ilmestyi elokuvan soundtrack. Elokuvan Suomen ensi-ilta oli elokuussa 1999. Kuvausten aikana McCoy loukkaantui ja katkaisi jalkansa pudottuaan kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Onnettomuus muutti elokuvan juonta oleellisesti.

10. heinäkuuta 1999 Tampereen Tammerfestissä McCoy esiintyi ensi kerran pitkään aikaan. Samoin hän teki kiertueen vaimonsa Angelan ja Dan Lagerstedtin kanssa. McCoy vieraili myös 22 Pistepirkon levyllä.

Studioalbumit

• Too Much Ain’t Enough  (1988)
• Building On Tradition  (1995)
• 21st Century Rocks  (2019)
• Jukebox Junkie  (2022)

Soundtrack-albumit

• The Real McCoy  (1999)

Kokoelma-albumit

• The Aspects Of Andy McCoy  (1995)
• R'n'R Memorabilia - The Best Solo Tracks So Far!  (2003)

EP-albumit

• Soul Satisfaction  (2018)

Singlet

• I Will Follow / Make Believe (1988)
• Too Much Ain’t Enough / Knee Deep In Sky High (1991)
• Foxfield Junction (1995)
• Let It Rock (1995)
• Strung Out (1995)
• Xmas Song (2016) (feat. Ville Valo)
• The Way I Feel (2017)
• Seven Seas (2019)
• Take Me I’m Yours (2022)

Katso myös: Hanoi Rocksin diskografia

• Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks  (1981)
• Oriental Beat  (1982)
• Self Destruction Blues  (1982)
• Back to Mystery City  (1983)
• Two Steps from the Move  (1984)
• Twelve Shots on the Rocks  (2002)
• Another Hostile Takeover  (2005)
• Street Poetry  (2007)

• Moottoritie on kuuma  (1980)
• Anna soihtusi palaa (EP)  (2018)

Katso myös: Briard

• Miss World  (1983)
• Briard  (1996)

Katso myös: Cherry Bombz

• The Cherry Bombz (EP)  (1985)
• House of Ecstasy (EP)  (1986)

• Silver Missiles and Nightingales  (1986)

• Shooting Gallery  (1992)

• Grease Helmet  (2012)