Anduin

Anduin on suuri joki J. R. R. Tolkienin kehittämässä Keski-Maan fantasiamaailmassa. Joki esiintyy muun muassa kirjoissa Hobitti eli sinne ja takaisin ja Taru sormusten herrasta. Se on Keski-Maan pisin joki Tarun sormusten herrasta tapahtumien aikaan Kolmannella Ajalla. Teoksessaan The Atlas of Middle-earth Karen Wynn Fonstad arvioi joen kokonaispituudeksi 1 388 mailia (noin 2 230 kilometriä)[1].

Anduin virtaa Sumuvuorten ja Valkoisten vuorten itäpuolella pohjoisesta etelään. Se saa alkunsa pohjoisilta Sumuvuorilta ja Harmaavuorilta, ja laskee mereen Gondorissa. Joen nimi on haltiakieli sindaria ja tarkoittaa ’suurta jokea’.

Lähde

Anduinin lähdejoista toinen virtaa Sumuvuorilta, läheltä Gundabadin vuorta, ja toinen läntisiltä Harmaavuorilta. Rohanilaisten esi-isät, éothéod, kutsuivat jokia nimillä Varjovesi ja Ylä-Pitkä asuessaan aikoinaan seudulla. Jokien yhtymisestä syntyneen Anduinin he tunsivat nimellä Pitkäkymi.

Suunta

Anduin seurasi Sumuvuoria laajaan laaksoon, mikä muodosti Rhovanionin läntisen osan vuorten ja Synkmetsän välissä. Kun se oli ohittanut Lórienin, vuoret ja joki erosivat, ja joki virtasi läpi Ruskeiden maiden (jotka saattoivat joskus olla entvaimojen koti) pohjoiseen ja sieltä Emyn Muilin vierestä ohittaen Argonathin ja saapuen järveen (Nen Hithoel) Sarn Gebirin läpi. Sitten se virtasi Raurosin putouksiin ja lopulta soille, jotka tunnettiin nimellä Litiluhta (Nindalf). Sieltä se jatkoi matkaansa Valkoisten vuorten (Ered Nimrais) ja Varjovuorten (Ephel Dúath) ohitse Osgiliathiin, Gondorin entiseen pääkaupunkiin tullen sen jälkeen Cair Androksen vieritse lähelle Gondorin ulkoisinta muuria, joka suojasi Pelennorin kenttiä, Rammas Echoria, Minas Tirithistä etelään. Se jatkoi menoaan Emyn Arneniin ja Pelargirin portin vieritse Suureen mereen, Belfalasin lahteen.

Sivujoet

Järjestyksessä pohjoisesta etelään: Rhimdath, Ninglor (Kurjenmiekkajoki) lähellä Kurjenmiekkakenttiä, Celebrant (Hopeajuopa), Liituvirta, Onodló (Entinoja), Morgulduin, Erui, Sirith, Poros. Viidellä ensimmäisellä oli lähde Sumuvuorilla, Morgulduinilla ja (ehkä) Porosilla oli lähde Varjovuorilla ja lopuilla Valkoisilla vuorilla.

Ylityspaikat

Vanha metsätie mikä johti Ylä-solasta Synkmetsään ylittäen joen Vanhan kahlaamon kohdalla ohittaen Otavankalteen, eli Beornin salit. Osgiliathissa oli myös silta, mutta Mordorin sotajoukot tuhosivat sen.

Asutus

Haltioiden matkan aikana, Puiden ajalla, nandor jättivät eldarin ja kohtasivat Sumuvuorten korkeat huiput, ja elivät Anduinin laaksossa. Muutamat heistä lähtivät myöhemmin ja heistä tuli Ossiriandin viherhaltioita, mutta haltiat pysyivät siellä, jopa Sormuksen Sotaan asti, voimistuen Beleriandin ja Eregionin linnoituksista.

Anduinin laaksossa asuttiin vielä Kolmannella ajalla ja siihen kuului pohjanmiesten linnoitus Framsburg, Beornin salit ja asutus Kurjenmiekkakentillä, missä Sméagol syntyi. Kurjenmiekkakentillä, lähellä Kurjenmiekkajokea, yhtä Anduinin pohjoisimmista haaroista, Isildur kaatui ja Valtasormus katosi, ja sieltä Déagol löysi sen noin 2 500 vuotta myöhemmin, mutta Sméagol otti sen häneltä. Rhosgobel, Radagast Ruskean kotikaupunki, ja myös Lothlórienin haltiavaltakunta sijaitsivat Anduinin laaksossa.

Kun joki saapui Gondoriin, kulki se Osgiliathin läpi ja Minas Tirithin ohi Pelargiriin, meren lähelle. Osgiliathin kaaduttua joki muodosti Gondorin ja Mordorin välisen rajan.

Saaret

Pääsaaret Anduinissa olivat Cair Andros, Ithilienin rajoilla ja Tol Brandir Nen Hithoelilla.

Lähteet
  1. Fonstad, Karen Wynn: The Atlas of Middle-earth, s. 191. Uudistettu laitos. New York: Houghton Mifflin, 1991. ISBN 0-618-12699-6.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.