Andrew Eldritch

Andrew Taylor (myöh. Eldritch) syntyi vuonna 1959 Elyssä, Englannin Cambridgeshiressä. Oli tarkoitus että hän lähtisi perheen jalanjäljissä diplomaattiuralle. Tätä silmällä pitäen hän opiskeli Oxfordissa ranskaa ja saksalaista kirjallisuutta, ja jatkoi sitten opintoja Leedsin yliopistossa, jossa aineena oli mandariinikiina. Toisin kuitenkin kävi: Taylorista tulikin rumpali. Hän jätti kesken opintonsa sekä Oxfordissa että Leedsin yliopistossa, eikä ilman loppututkintoa ollut asiaa diplomaatiksi.[1]

Taylor soitti rumpuja useissa paikallisissa yhtyeissä, jotka eivät sen kummemmin ole jääneet historiaan. Sitten hän tapasi kitaristi Gary Marxin, ja The Sisters of Mercy sai alkunsa.[1] Syksyllä 1983 Andy Taylorista tuli Andrew Eldritch.[2] Taiteilijanimensä "Eldritch" Taylorin sanotaan ottaneen H.P. Lovecraftin teoksista. Lovecraftin lempisanoihin kuulunut eldritch tarkoittaa ”outoa ja kammottavaa”. Eldritch (Taylor) itse kuitenkin kiistää tämän ja sanoo, että nimen taustalla on ennemmin kirjailija Philip K. Dick ja se, että ennestään oli jo olemassa toinen tunnettu Andy Taylor (Andrew Taylor, Duran Duran).[1]

Eldritch ja Marx saivat yhtyeeseen seuraavaksi uuden jäsenen: rummut soittaa nimellä Doktor Avalanche tunnettu rumpukone, josta on Sisters of Mercyn uran aikana ollut useita eri "inkarnaatioita". Yhtyeen ensimmäisellä levyllä First and Last and Always Dr. Avalanchen ilmiasu oli Oberheim DMX. Doktor Avalanche on yhtyeen ainoa jäsen, joka on kestänyt Eldritchin rinnalla kautta koko Sisters of Mercyn historian.[3][1] "Hommasimme sen rumpukoneen, koska en pysty soittamaan rumpuja ja laumaan samanaikaisesti. Jos olisi ollut mahdollista hankkia laulukone, olisi varmaan syntynyt vähän toisenlaista jälkeä", Eldritch kertoi myöhemmin.[1] Tai kone hankittiin, koska huomattiin että Eldritch on parempi laulaja kuin rumpali.[4] "Kolmihenkisen" yhtyeen ensisingle vuonna 1980 oli Damage Done. Eldritch kommentoi tätä ensisinkkua sanoilla: "Sitä on mahdotonta saada käsiin. Ja ihan yhtä mahdotonta kuunneella".[1] Alkujaan Eldritch ei ollut vakavissaan harkinnut uraa muusikkona. Punk-asenteeseen kuului se, ettei musiikinteossa ollut painetta tehdä musiikista uraa. Vuonna 1982 julkaistu single ”Alice”/”Floorshow” kuitenkin muutti tilanteen. Singlessä oli jo laadukkuutta ja sen saama suosio yllätti. Eldritchin asenne muuttui, ja hän alkoi ajatella että oli mahdollista elää musiikilla, joko rocktähtenä, levypomona, tuottajana tai huijarina – tai kaikilla näistä.[2][5]

Eldritch on tunnettu hankalana persoonana, ja hänen kumppaninsa Sisters of Mercyssa ovat vaihtuneet tiheään tahtiin. Yhtyeen toinen alkuperäinen perustajajäsen Gary Marx sai tarpeekseen jo ensimmäisen studiolevyn aikaan 1985,[6][4] sillä hänen mielestään Eldritchin kanssa oli mahdotonta työskennellä. Varhaisina aikoina lavalla soittivat Gary Marx kitaraa, Eldritch lauloi, Craig Adams oli basistina ja Ben Gunn kakkoskitaristina. Pitkä ja harteikas Marx syöksähteli ja heilui kitaran kanssa roudarinteipillä kasassa pysyvät spittarit jaloissaan. Eldritch taas seisoi varjossa mustaan nahkaan pukeutuneena, roplaten mikkitelinettä ja hönkäillen tupakansavua, laihana ja kiemurtelevana haarojaan nytkyttelemässä. Adams, Gun ja Dr. Avalanche yrittivät pitää tilanteen kurissa, kun Marxin ja Eldritchin kahtiajako pyrki riistäytymään käsistä. "Olimme vain yhteensopimaton pari", Marx muisteli vuonna 2017. Yhtyeen valomiehenä toimiva Phil Wiffin toi keikkailuun tasapainoa: rauhallisena tyyppinä hän sai pidettyä Eldritchin ylikierroksia aisoissa.[2] Loppukesästä 1983 yhtye oli kiertueella Yhdysvalloissa. Silloin Marxin ja Eldritchin välit jo hiersivät jonkin verran. Tilanne paheni niin, että vuosien 1984–85 aikana pari ei ollut enää puheväleissä: muut bändinjäsenet välittivät sanomat miesten välillä.[2] Eldritch lähestyi Marxia uudelleen vuonna 1995, ja pari teki musiikillista yhteistyötä. Se ei kuitenkaan lopulta johtanut mihinkään (engl. nowhere), ja myöhemmin Marx julkaisi materiaalin levyllä nimeltä Nineteen Ninety Five And Nowhere.

Basisti Craig Adams jakoi kiertueella huoneen Andrewin kanssa, ja oli aina vain ärtyneempi, muun muassa miehen pikkutarkkuus ja jatkuva spiidin käyttö raivostuttivat Adamsia.[2] Yhdysvaltainkiertue päätti Ben Gunnin ajan kakkoskitaristina. Ben ahdistui näkemästään köyhyydestä. Kun ajeltiin läpi pikkukaupunkien, se hänen mielestään oli halpa kiertoajelu ihmisten kurjuuteen. Gunn oli kiertueella alle 21-vuotias, ja hänestä oli alentavaa kököttää autossa yksin, sillä hän ei välttämättä päässyt keikkapaikkoihin sisään kuin vasta juuri ennen settiä. Kiertueen jälkeen nuori mies vaati bändissä isompaa roolia itsellen, eikä uhkavaatimusten esittäminen sopinut muille.[2] Lokakuussa 1983 yhtye teki ilman bändiin vasta liittynyttä Wayne Hussey'a kolme keikkaa, joista kaksi oli Kaliforniassa. Mukaan tuli myös Patricia Morrison, joka oli aiemmin soittanut The Gun Clubissa. Andrew Eldritch vietti aikaansa Morrisonin kanssa naiselle tutuissa Los Angelesin piireissä, kun taas Marx ja Adams saivat jakaa kurjan motellihuoneen ja tulla viikon toimeen pikkurahalla.[2]

Ensilevyllä soittivat myös kitaristi Wayne Hussey[7] ja basisti Craig Adams.[8] Eldritch riitaantui myös Hussey-Adams-kaksikon kanssa, kun yhtyeen toinen levy oli tekeillä. Ensin Eldritch ja Hussey lähtivät elo–syyskuussa 1985 Saksaan työstämään materiaalia kakkoslevylle. Eldritch kaipasi suunnanmuutosta, koska hänen mielestään kaikki mitä bändi teki, kuulosti lopulta samanlaiselta. Kun miehet kuukauden jälkeen palasivat takaisin, Hussey oli allapäin: mitkään hänen ideansa eivät kelvanneet ja kasassa oli vain Eldritchin epämääräisiä luonnoksia. Lokakuussa yhtyeen jäset tapasivat harjoituksissa, ja Husseyn mukaan Eldritch sanoi tylysti: "En laula yhtäkään teidän lauluistanne." "Craig käveli harjoituksista pihalle, ja minä heti seuraavana." Husseyn mukaan Eldritch kuunteli siihen aikaan aivan erilaista musiikkia kuin he muut, ja se alkoi näkyä yhteistyössä musiikillisina erimielisyyksinä. Andy kuunteli Fleetwood Macia ja Foreigneria, kun taas muut kuuntelivat Motörheadia tai vastaavaa.[9] Eldritchin mukaan tilanne meni niin, että hän esitteli muille ideoitaan, mutta jo ensimmäisen kohdalla tuli valitusta, että kappaleessa on liikaa sointuja minuutissa; muut eivät uusia biisejä halunneet soittaa. Esimerkiksi kappaleessa ”Torch” on erikoisia sointumuutoksia, ja se oli Basisti Craig Adamsin mielestä roskaa. Craig totesi, että "Jos tuo on kitaralinja, mä en sitä soita" ja marssi ulos. Wayne Husseyn laulunteosta Eldritch totesi, että pitäisi ensin tuntea kielioppi, jotta voi kirjoittaa biisinsanoja, eikä vain läiskiä muotisanoja peräjälkeen.[10]

Hussey ja Adams perustivat yhteisen bändin nimeltä The Sisterhood. Nimellä on tunnettu myös The Sisters of Mercyn fanikunta. Eldritch suivaantui tästä ja perusti oman The Sisterhood -nimisen yhtyeensä. Eldritchin The Sisterhoodissa oli hänen itsensä lisäksi vierailevia muusikoita (mm. Patricia Morrison), joiden avustuksella hän julkaisi nopeasti singlen ja sitten Gift-nimisen levyn, jotta Hussey ja Adams eivät voisi enää esiintyä tuolla nimellä. Niin Adamsin ja Husseyn The Sisterhoodista tuli The Mission.[11][9][12][13] Eldritch jatkoi The Sisters of Mercya uudella "työvoimalla", ja soittajista yksi – tai yhtyeen toinen jäsen – oli Patricia Morrison. Mutta kun The Sisters of Mercyn toinen studiolevy Floodland 1987 julkaistiin, ei Morrisonia kreditoida levyn tiedoissa; hänet mainitaan vain kiitoksissa.[14]

Hussey hyljeksi myöhemmin Sisters of Mercy -kauttaan, koska se päättyi välirikkoon Eldritchin kanssa. Hän sanoo että kuunteli First and Last and Always -debyyttilevyä jälleen vasta 2000-luvulla, ennen kuin The Mission julkaisi osin sen innoittamana Another Fall From Grace -levynsä (2016). Levy kuulosti mahtavalta, ja kun aika on parantanut haavoja, Hussey totesi ettei hänellä ja Craig Adamsilla olisi mitään sitä vastaan, että he esittäisivät alkuaikojen Sisters of Mercy -kappaleita livenä yhdessä Eldritchin ja Marxin kanssa.[15]

Andrew Eldritch vuonna 2006.

The Sisters of Mercyn toinen perustaja, kitaristi Gary Marx (oikealta nimeltään Mark Pearman) jakoi yhdessä Andrew Eldritchin ja tämän pitkäaikaisen tyttöystävän Claire Shearsbyn kanssa paritalonpuolikkaan rauhallisella kadulla Leedsissa vuodesta 1981 lähtien, osoitteessa 7, Village Place, joka oli kaiken keskipiste. The Quietus -online-musiikkilehden haastattelussa 2017 Marx kuvailee Eldritchin elämäntyyliä The Sisters of Mercyn alkuaikoina. Olohuoneen täyttivät Andrewin harrastukset: huone pursui kirjakokoelmia, VHS-nauhoja ja kasetteja. Miehen intohimona oli täyttää sanaristikoita tai kirjoittaa viestejä postikortteihin. Roudari Danny Horigan muisteli, että talo oli hyvin likainen ja seinät kellastuneet, koska Claire ja Andy tupakoivat tauotta.[2]

Talon etupuolen verhot alakerrassa olivat aina kiinni, minkä Marx naureskelee antaneen vaikutelman jostain huumeluolasta.[2] Ja spiidiä kuluikin, sillä Leeds tunnettiin Englannin amfetamiini-pääkaupunkina. Yhtyeen roudari Horigan toteaa, että amfetamiini on pahaksi immuunijärjestelmälle, mutta aine oli kuitenkin kuin tehty Eldritchille, sillä tämä valvoi kellarissa askaroimassa kaikki yöt läpeensä: Andrew hinkkasi ja hinkkasi laulujen lyriikoita, ohjelmoi Dr. Avalanchea ja soitteli hiljakseen halpiskitaraa.[2] Gary Marx taas ei huumeisiin koskenut. Hänen mukaansa Eldritch käytti vielä tuossa vaiheessa amfetamiinia "vähän mutta usein". Tärkeintä oli saada aina ensin hommat tehtyä, ja tässä sekä Marx että Eldritch olivat molemmat tiukkoja.[2]

Talon kellari palveli myös yhtyeen harjoituskämppänä. Tila oli niin pieni, että siellä mahtui olemaan vain pari ihmistä kerralla, ei koko yhtyeen jäsenistö. Toinen syy oli se, että melua ei saanut tulla paljon, paitsi naapurin takia, myös siksi että Andrew saattoi vetää sikeitä yläpuolella olevassa olohuoneessa. Kaikki yöt Eldritch kukkui ja työsti kellarissa bändi lauluja yhä enemmän yksikseen,[2] mikä söi yhtyeen yhtenäisyyttä.

Osoitteesta 7, Village Place käsin toimi myös levynjulkaisua hoitanut yhtyeen oma levymerkki Merciful Release. Julkaisuyhtiö ei ilmeisesti ollut oikea yhtiö, vaan lähinnä logo ja Andrew Eldritchin projekti. Levyjakelun hoiti Rhino, eikä muilla ollut tietoa minkäänlaisista sopimuksellisista yksityiskohdista tai niiden puutteesta. Julkaisuihin ja mainontaan liittyvä taiteellinen työ oli myös, kaikessa kotikutoisuudessaan, Eldritchin heiniä. Hän väsäili talon olohuoneessa Letraset- tai Caslon-siirtokirjaimilla julisteita, levynkansia ja sanoitusliitteitä, ja kansiin revittiin kuvia milloin mistäkin. Kun The Sisters of Mercy alkoi saada nimeä ja suosiota, Eldritchin ja Marxin majapaikkaan pyrki bändejä, jotka toivoivat saavansa materiaalia julkaistuksi Merciful Releasen kautta.[2]

Eldritch sai pikkuhiljaa tuntumaa myös levyjen tuottamiseen. Alkuaikoina yhtye julkaisi lukuisia singlejä ja sitten myös EP-levyn.[2] Anaconda-single julkaistiin 1983.[16] Tuosta levystä lähtien Sistersien käytössä oli Portastudion neliraituri, ja sillä Andrew teki uutterasti kokeiluja, opetteli laitteen käyttöä. The Reptile House -EP oli Eldritchin tuottama, ja Marx kehuu bändikaverin tekemää työtä mahtavaksi: "Siinä oli monin tavoin leikillisyyttä verrattuna siihen, että se oli kuitenkin aika vakavailmeinen kokoelma kappaleita.[2]

Eldritchin 1980-luvulla käyttämä markettikitara aiheutti hilpeyttä, eikä miestä kehuta kovin hyväksi kitaransoittajaksi. Sisters-kitaristi Wayne Hussey kuitenkin totesi, että sen minkä Eldritch taidossa menetti, hän paikkasi luovuudella. Kun Hussey myöhemmin opetteli kappaleita ja purkasi kappaleita osiinsa, hän tajusi miten nokkelasti jotkut kitarakuviot oli rakennettu.[2] Perustajajäsen, kitaristi Gary Marx taas sanoo, että vaikka Eldritchin kitaransoitto oli alkeellisella tasolla, oli hän alkuaikoina – kun oikein kukaan ei basisti Craig Adamsia lukuun ottamatta liiemmälti osannut soittaa – kuitenkin teknisesti taitava.[2] Husseyn mukaan Eldritchin sävellystapa oli kaikkea muuta kuin vaistonvarainen. Hän ei tyytynyt johonkin, joka sillä hetkellä kuulosti hyvältä, vaan hioi kitaralinjaa päiväkausia. "Miehen akateeminen puoli varmaankin näkyy siinä. Spiidinkäyttö vielä terästi hänen luontaista kykyään keskittyä johonkin intensiivisesti, ja siltä pohjalta kulta-ajan musiikki syntyi."[2] Toisaalta välirikon jälkeen Hussey manaili, että biisienteko kesti joka tapauksessa päiviä, koska rumpukone piti aina ohjelmoida myös.[9]

Songwriting Magazine -lehden Russell Deeks pitää Eldritchin lyriikoita loistavina – toisin kuin useimpia saman ajan goottibändien sanoituksista, joissa pseydo-mystisesti lauletaan käärmeen suutelemisesta. Sen sijaan Eldritchin sanoituksiin mahtuu kaikkien ymmärtämää ja kokemaa elämää. Laulujen sanat käsittelevät muun muassa suhteen päättymistä, elämisen epätoivoa thatcheriläisessä Britanniassa, päihteiden käytön iloja ja vaaroja tai kylmän sodan politiikkaa.[1] Deeks toteaa että vain tosi terävä kirjoittaja pystyy tuottamaan jotakin todella tyhmää erittäin hyvin. Hän käyttää esimerkkinä kappaletta ”This Corrosion”, joka on The Sisters of Mercyn toisella levyllä Floodland. Eldritch itse on todennut biisistä, että kappale on naurettava, koska se kertoo naurettavuudesta. "Soitin Jim Steinmanille ja sanoin, että biisiin tarvitaan nyt jotakin, joka kuulostaa siltä kuin itse Borgiat pyörittäisivät diskobileitä."[1]

Kaiken mahtipontisuuden seassa on runsaasti ovelia viittauksia kirjallisuuteen, historiaan ja taiteeseen, usein kieli poskessa kirjoitettuna. Esimerkiksi ”Amphetamine Logic” -kappaleen (First And Last And Always, 1985) sanoituksesta voi huomata, että yhtenä innoittimena on toiminut T. S. Elliotin runo The Lovesong Of J Alfred Prufrock. Ihmetystä on voinut herättää myös saman levyn kappaleen nimi: ”Marian (Version)”. Version-sanan voisi kuvitella viittaavan siihen, että levyllä oleva kappale on saman biisin jollain lailla poikkeava versio – kuitenkaan missään ei tiettävästi ole olemassa laulusta eri versiota. Andrew Eldritch valaisi asiaa haastattelussa 80-luvulla, kun hän kertoi olevansa täysin koukussa The Times -lehden sanaristikoihin. Visaisissa ristikoissa vihjeessä voi olla sana version (suom. usein esim. "toisin"), kun ratkaisusana on vihjeen anagrammi. Eldritch viittaa jälleen T. S. Elliotiin, joka kirjoitti runon nimeltä Marina. Eldritchin sanoituksissa on runsaasti tällaista monimutkaisuutta ja kerrostuneita merkityksiä.[1]

Ajoittain Eldritch on ilmaissut turhautuneisuutensa siihen, että kuulijat eivät yleensä ottaen tajua sanoitusten yhteyksiä ja viittauksia. "Nuorilla ei enää ole kykyä tarkastella tekstejä oikein millään älyllisellä tasolla." Vuonna 1997 hän totesi myös: "Toista oli 20 vuotta sitten, kun Dylan, Cohen ja muut saattoivat helposti viitata eri juttuihin, joista ihmisillä ei enää nykyään ole käsitystä. He saattoivat ilmaista asioita paljon laajemmalla sanavarastolla, ei ollut tarvetta vääntää kaikkea rautalangasta."[1]

• Gary Moore – After the War (1989) – Taustalaulu kappaleilla ”After the War”, ”Speak for Yourself” ja ”Blood of Emeralds”
• Kastrierte Philosophen – Toilet Queen (1989) – ”Toilet Queen”, remiksaus
• Die Krupps – III - Odyssey of the Mind (1995) – ”Odyssey of the Mind”, remiksaus
• Die Krupps – Rings of Steel (1995) – Remix of ”Fatherland” (with Rodney Orpheus from The Cassandra Complex)
• Sarah Brightman – Fly (1995) – Saksankielinen puhe kappaleessa ”How Can Heaven Love Me”, taustalaulu kappaleella ”A Question of Honour”
• SSV – Go Figure (1997) – Sämplätty laulu kaikissa kappaleissa

Eldritchiä on kutsuttu "Gootin Kummisedäksi.[17] 1990-luvun alusta lähtien Eldrich itse on torjunut The Sisters of Mercyn leimaamisen goottirockiksi. Hän kuvailee yhtyeen musiikkia humanistiseksi ja modernistiseksi. Eldritch on sättinyt gootti-alakulttuuria, joka on käyttänyt myös Sistersiä innoittajanaan: "Monet pukeutuvat ihan vakavissaan niihin 70-luvun rätteihin, joita me käytimme noin viikon verran vuonna -84 ihan vitsinä – ja vain siksi, että oltiin tarpeeksi pöllyssä."[1] Hän on sanonut myös, että joutuu jatkuvasti vastatusten sellaisten populaarikulttuurin edustajien kanssa, jotka ovat huomattavasti gootimpia kuin The Sisters of Mercy – "Mutta minulla ei tarvitse olla kuin mustat sukat jalassa, niin jo on yli-Demonin leima otsassa."[18]

Eldritch on kappaleen ”Andrew Eldritch is Moving Back to Leeds” (suom. A. E. muuttaa takaisin Leedsiin) aiheena The Mountain Goatsin levyllä Goths, joka julkaistiin 19. toukokuuta 2017.[19]