Andrei Vlasov

Vlasov oli varakkaan maanviljelijän poika. Vlasov otettiin puna-armeijan palvelukseen vuonna 1919, ja hänestä tuli ammattiupseeri. Hän liittyi kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930.[1]

Vlasov oli tärkeä komentaja Kiovan ja Moskovan puolustuksessa itärintamalla. Heinäkuussa 1942 hän loikkasi saksalaisten puolelle. On epäselvää loikkasiko Vlasov itse oma-aloitteisesti saksalaisten puolelle, vai jäikö hän sotavangiksi.[1]

Vankeudessa Vlasov perusti saksalaisten alaisuudessa Venäjän väliaikaisen hallituksen ja kirjoitti propagandalentolehtisiä, jota pudotettiin puna-armeijan joukoille. Useat sadat tuhannet loikkarit palvelivat Saksan armeijassa nimellisesti Vlasovin alaisina, vaikka eivät koskaan hänen komennossaan. Nämä niin sanotut vapaaehtoisjoukot (Hilfswilligen) toimivat harvoin todellisissa taistelutehtävissä. He toimivat muun muassa huoltomiehinä, kuljettajina, varikkotyöläisinä ja lähetteinä.[2]

Sodan loppuvaiheessa marraskuussa 1944 Adolf Hitler antoi Vlasovin perustaa Prahassa Venäjän kansojen vapautuskomitean ja Venäjän vapautusarmeijan, jonka yksi divisioona sijoitettiin Oderille. Venäjän vapautusarmeija kääntyi kuitenkin Prahan kansannousua tukahduttamaan lähetettyjä SS-joukkoja vastaan ja esti niitä tuhoamasta kaupunkia.

Vlasov pyrki pakenemaan joukkoineen länteen ja antautui länsiliittoutuneille toukokuussa 1945. Länsiliittoutuneilla ei kuitenkaan ollut kiinnostusta antaa turvapaikkaa natsien kanssa yhteistyötä tehneille. Vlasov ja muut yksikköön kuuluneet sotilaat palautettiin Neuvostoliittoon Operaatio Keelhaulissa.

Vlasov hirtettiin 2. elokuuta 1946 yhdentoista muun vapautusarmeijan johtajan kanssa.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Vlasov Wikimedia Commonsissa