Andrei Aleksandrovitš Romanov
Ruhtinas Andrei Aleksandrovitš Romanov (ven. Андрей Александрович Романов; 24. tammikuuta Pietari (J: 12. tammikuuta) 1897 – 8. toukokuuta 1981 Faversham, Iso-Britannia) oli venäläissyntyinen aatelismies, suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš Romanovin ja suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanovan poika.
Hänen isovanhempiaan olivat keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Fjodorovna. Andrein setä oli Venäjän viimeinen keisari Nikolai II. Vallankumouksen jälkeen Andrei asui Englannissa.
Elämäkerta
Andrei Aleksandrovitš syntyi Talvipalatsissa vuonna 1897 vanhempiensa toisena lapsena ja ensimmäisenä poikana. Perhe vietti paljon aikaa Etelä-Ranskassa vuoden 1906 jälkeen, kun isä Aleksandr oli riidoissa Nikolai II:n kanssa tämän poliittisten päätösten takia.
Andrei liittyi Venäjän keisarilliseen laivastoon isänsä Aleksandr Mihailovitšin alaisuudessa. Myöhemmin hänestä tuli Chevalier-kaartin luutnantti.
Venäjän vallankumouksen aikana vuonna 1917 Andrein perhe vangittiin Krimillä. He pakenivat vuonna 1918 Britannian kuninkaan Yrjö V:n, joka oli Maria Fjodorovnan sisaren puoliso, lähettämällä brittiläisellä sotalaivalla HMS Marlborough’lla Mustanmeren poikki Maltalle ja sieltä edelleen Pariisin kautta Englantiin.
Vuonna 1949 Andrei Aleksandrovitš muutti Kentin Favershamiin vanhaan kartanoon, jonka omisti hänen toisen vaimonsa perhe. Andrei sai myöhemmin Johanniittain ritarikunnan kunniamerkin.
Avioliitot
Andrei Aleksandrovitš nai italialaissyntyisen donna Elisabetha Ruffon (1886–1940) vuonna 1918 Jaltassa. He saivat kolme lasta: Ksenia (1919–2000), Michael (1920–2008) ja Andrew (1923–2021). Elisabethin kuoltua toisessa maailmansodassa Andrei avioitui vuonna 1942 englantilaisen Nadine McDougallsin (1908–2000) kanssa. He saivat yhden tyttären, Olgan (s. 1950).