Andrei I

Andrei Bogoljubski (Андрей Боголюбский) (n. 1111–29. huhtikuuta 1174) oli Rostovin ja Suzdalin ruhtinas ja ensimmäinen Vladimirin suuriruhtinas.[1]

Fresko Andrei Bogoljubskista Arkkienkelin katedraalissa, Moskovassa.

Andrei oli ruhtinas Juri Dolgorukin poika. Hänen isänsä antoi hänelle 1149 Višgorodin Kiovan pohjoispuolella hallittavakseen[1] ja myöhemmin Turovin, Pinskin ja Peresopnitsan. Kun Juri kuoli 1157, Rostov, Suzdal ja Vladimir valitsivat Andrein ruhtinaakseen. Hän alkoi haalia valtaa itselleen mm. heikentämällä kansankokouksen (vetše) valtaa. Andrei kohteli pajareita vasalleinaan ja 1161 ajoi veljensä ja veljenpoikansa Suzdalista. Andrei siirsi pääkaupungin suurten Rostovin ja Suzdalin sijaan pieneen Vladimiriin, jossa muu ylimystö ei pääsisi jakamaan hänen valtaansa. Hän rakensi palatsinsa Bogoljubovoon.

Andrei lisänimi Andrei Bogoljubski tarkoittaa ”Andrei Jumalaarakastava”.[2] Hän rakennutti kaikkiaan kolmekymmentä kirkkoa, joista suurin on Vladimiriin valmistunut Uspenskin katedraali.[3]

Andrei laajensi valtakuntaansa Volgan bolgaarien kustannuksella ja otti haltuunsa Muromin ja Rjazanin. Hän ei kuitenkaan yrityksistään huolimatta saanut Vladimiriin itsenäistä patriarkaattia.

Kun Kiovan Rostislav Mstislavitš kuoli, Andreista tuli vanhin Vladimir Monomahin jälkeläisistä ja Kiovan hallintaan oikeutettu. Volynin Mstislav Izjalavitš kuitenkin teki tyhjäksi Andrein haaveet ja nimitti poikansakin Novgorodin hallitsijaksi. Andrei piti tätä perintöoikeuden loukkauksena ja lähetti joukon ruhtinaita 1169 syrjäyttämään Mstislavin. Seurannutta Kiovan ryöstöä pitävät jotkut historioitsijat käännepisteenä voimatasapainon siirtymisessä Kiovasta Vladimiriin. Andrei rikkoi perinnettä, eikä asettunut itse hallitsemaan Kiovaan, vaan asetti sinne veljensä Glebin. Kansalaiset kuitenkin ilmeisesti myrkyttivät hänet.

Andrei määräsi Smolenskin Rostislavitšien pajarisuvun hallitsemaan kaupunkia, mutta sen asukkaat vangitsivat hänen luutnanttinsa. Andrei järjesti sotaretken Tšernigovin ruhtinaan kanssa, mutta he eivät saaneet kaupunkia. Andrein pajarit murhasivat hänet 1174.[2]

Andrein kuoltua Vladimirin hallitsijaksi nousi hänen veljensä Mikael I.

Venäjän ortodoksinen kirkko kunnioittaa Andreita marttyyrinä ja kirkkoisänä.[3]