Andrei Abramov

Andrei Abramov aloitti nyrkkeilyn teini-ikäisenä vuonna 1952. 18-vuotiaana hän liittyi Neuvostoliiton armeijaan ja muutti Moskovaan. Neuvostoliiton raskaansarjan ykkösnimi oli tähän aikaan liettualainen Algirdas Šocikas, jonka uran jälkeen vuonna 1957 Abramov nousi Neuvostoliiton raskaansarjan ykkösnimeksi. Samana vuonna järjestetyillä Moskovan Nuorisofestivaaleilla hän voitti Tšekkoslovakian Z.Benesovskyn raskaassa sarjassa ja voitti festivaalikisojen raskaansarjan. Kolmas keskeinen kisa oli Prahan EM-kisat. Niissä Abramov edusti Neuvostoliittoa. Hän voitti ensin suomalaisen Harry Mäkelän, sitten edellisten EM-kisojen hopeamitalistin Itä-Saksan Ulli Nitzschken pistein 3-2 ja Tšekkoslovakian Josef Němecin. Loppuottelussa tuli vastaan Romanian Vasile Mariutan, jonka Abramov voitti selkeästi.[1]

Seuraavana vuonna Abramov otti toisen maansa mestaruuden. Vuonna 1959 hän ei pystynyt osallistumaan maansa mestaruuskisoihin, mutta hänet valittiin puolustamaan Euroopan mestaruutta Luzernissa. Ensimmäisessä ottelussa vastaan tuli Italian Giorgio Masteghin, jonka hän voitti pistein. Seuraavia vastustajia olivat Sveitsin Max Bossigger, josta voitto tuli tyrmäyksellä. Loppuotteluun Abramov eteni voittamalla Puolan Władysław Jędrzejewskin ja loppuottelussa Englannin Dave Thomasin.[2]

Vuosi 1960 oli olympiavuosi, johon Abramovikin tähtäsi. Ennen olympialaisia hän saavutti 3. Neuvostoliiton mestaruuden. Ensimmäisessä olympiaottelussa tuli voitto keskeytyksellä Espanjan Manuel Garcíasta, mutta toisessa ottelussa Italian Franco De Piccoli otti voiton Abramovista edeten lopulta olympiavoittajaksi.[3]

Olympiapettymyksestä huolimatta Abramov jatkoi nyrkkeilyuraansa ja voitti Neuvostoliiton mestaruuden vuonna 1961. Hän puolusti myös EM-kisamestaruutaan Belgradissa. Kolmas Euroopan mestaruus tuli kolmella voitolla; ensin keskeytyksellä Unkarin László Szabosta, sitten pistein Puolan Zbigniew Gugniewiczsta ja loppuottelussa pistein Italian Benito Pennasta.[4]

Seuraavana kahtena vuotena Abramov otti maansa mestaruudet. Vuonna 1963 järjestettiin EM-kisat Moskovassa, jossa hänellä oli mahdollisuus saada historiallinen neljäs EM-mestaruus. Kolme voitettua ottelua vei hänet loppuotteluun. Voitot tulivat keskeytyksellä Unkarin Antal Budaista, pistein Saksan Hans Huberista ja Italian Dante Canésta. Loppuottelussa Tšekkoslovakian Josef Nemec otti kuitenkin voiton Abramovista pistein 3-2 hänen kotiareenallaan.[5]

Abramov yritti vielä vuoden 1964 Tokion olympialaisiin. Suunnitelman katkaisi Alexander Isossimov ottamalla loppuottelussa voiton Abramovista. Näin päättyi nyrkkeilyura, jossa hänelle kertyi 160 ottelua ja niistä 148 voittoa. Kaikkiaan hän saavutti seitsemän Neuvostoliiton mestaruutta ja kolme Euroopan mestaruutta.