Andreas Johansson (jääkiekkoilija)

Johansson on Hofors HC:n kasvatti. Hän pelasi sen miesten joukkueessa Ruotsin II-divisioonassa kaudella 1987–1988.[2] Kaudeksi 1989–1990 Johansson siirtyi I-divisioonan Falu IF:ään.[3] New York Islanders varasi hänet 136. pelaajana NHL:n vuoden 1991 varaustilaisuudessa.[4]

Johansson pelasi varauksen jälkeen vielä seuraavat neljä kautta Ruotsissa. Hän pelasi Elitserienissä ensimmäisen kerran kaudella 1991–1992 Färjestads BK:ssa, ja teki 30 runkosarja- ja kuudessa pudotuspeliottelussa tehopisteet 3+1=4. Kaudella 1994–1995 Johansson teki Färjestadissa yhden kauden piste-ennätyksensä tehopisteillä 9+10=19. Hänet valittiin onnistuneiden MM-kilpailujen myötä kauden päätteeksi Ruotsin tähdistökentälliseen.[2][5]

Kaudeksi 1995–1996 Johansson siirtyi New York Islandersin organisaatioon. Hän pelasi kauden aikana kolme NHL-ottelua ja antoi yhden maaliinjohtaneen syötön. Suurimman osan kaudesta hän pelasi farmijoukkueissa; AHL-joukkue Worcester IceCatsissä sekä IHL:n Utah Grizzliesissä, jossa hän voitti IHL:n mestaruuden, Turner Cupin.[2] Marraskuussa 1996 Islanders myi Johanssonin ja Darius Kasparaitisin Pittsburgh Penguinsiin, josta se sai vaihdossa Bryan Smolinskin. Johansson pelasi kauden 1996–1997 aikana Islandersissa ja Pittsburghissa yhteensä 42 NHL-ottelua tehopistein 4+9=13, mutta pelasi keväällä 1997 lähinnä IHL:ssä Pittsburghin farmijoukkue Cleveland Lumberjacksissa. Kaudella 1997–1998 Johansson pelasi Pittsburghin NHL-kokoonpanossa ja teki 50 runkosarjaottelussa tehopisteet 5+10=15. Hän pääsi aloittamaan kautensa isossa roolissa Jaromír Jágrin ja Ron Francisin ketjussa, mutta mursi jo kauden alussa kaksi kylkiluuta, jonka takia Johanssonin kausi jäi 50 ottelun mittaiseksi.[3]

Syyskuussa 1998 Johansson teki koeaikasopimuksen jälkeen kaksivuotisen pelaajasopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa. Hän teki kaudella 1998–1999 NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä: 69 runkosarjaottelussa tehopisteet 21+16=37. Johanssonin 21 maalia on hänen maaliennätykseksensä NHL:ssä, mutta 37 tehopistettä hän teki myös kaudella 2002–2003. Kesäkuussa 1999 Ottawa myi Johanssonin Tampa Bay Lightningiin, josta se sai vaihdossa Rob Zamunerin ja toisen kierroksen varausvuoron kesälle 2002. Johansson pelasi Tampassa kuitenkin vain 12 ottelua, kunnes seura myi hänet marraskuussa Calgary Flamesiin, josta Tampa sai vaihdossa Nils Ekmanin ja neljännen kierroksen varausvuoron kesälle 2000. Johanssonin kausi päättyi kuitenkin selkävammaan tammikuussa 2000 ottelussa Vancouver Canucksia vastaan.[2][3]

Calgary asetti syyskuussa 2000 Johanssonin siirtolistalle, josta New York Rangers valitsi hänet joukkueeseensa.[3] Johansson kuitenkin siirtyi kaudeksi 2000–2001 Sveitsin Nationalliga A:ssa pelaavaan SC Berniin. Hän oli tehopisteillä 15+29=44 joukkueen paras pistemies. Kevään 2001 pudotuspeleissä Johansson jakoi Bernin sisäisen maalipörssin voiton maanmiehensä Patrik Juhlinin kanssa. Kaudeksi 2001–2002 hän palasi NHL:ään ja teki Rangersin kanssa vuoden mittaisen pelaajasopimuksen. Kaudeksi 2002–2003 Johansson siirtyi Nashville Predatorsiin. Hän jatkoi Nashvillessä myös kaudella 2003-2004, jolloin Johansson pelasi myös yhden ottelun Nashvillen farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa, AHL:ssä.[2]

Johansson palasi kaudeksi 2004–2005 Sveitsiin ja teki pelaajasopimuksen Genève-Servette HC:n kanssa.[3] Hän oli pisteillä 12+26=38 joukkueen toiseksi paras pistemies ja maalintekijä sekä kevään 2005 pudotuspeleissä paras pistemies kuudella syöttöpisteellään. Kahden Genèvessä pelatun kauden jälkeen Johansson teki kolmivuotisen sopimuksen Färjestads BK:n kanssa maaliskuussa 2006. Johansson pelasi Färjestadissa vain 19 ottelua. Kaudella 2007–2008 hän pelasi Venäjän superliigaa SKA Pietarissa, jonka toiseksi paras pistemies hän oli Maksim Sušinskin jälkeen tehopisteillä 14+21=35.[2]

Toisella Pietarin-kaudellaan 2008–2009 Johansson ei pelannut otteluakaan jalkavamman takia.[2] Kaudella 2009–2010 hänen piti pelata KHL:n Salavat Julajev Ufassa 17,5 miljoonan kruunun arvoisella sopimuksella, mutta Johanssonin jalkavaivat jatkuivat ja seurajohto päätti purkaa hänen sopimuksensa jo ennen runkosarjan alkua syyskuussa 2009. Johanssonin mukaan Ufan lääkäri antoi hänen jalkaansa ruiskeen, joka vain heikensi hänen jalkaansa. Johanssonin sopimus sisälsi ehdon, että hänelle ei maksettaisi palkkaa mikäli Johansson loukkaantuisi. Hän haastoi Ufan oikeuteen ja vaati saada pelaajapalkkaansa takaisin, mutta tuloksetta.[6]

Lokakuussa 2009 Johansson palasi Ruotsiin ja pelasi yhden ottelun Allsvenskanin Leksands IF:ssä,[7] mutta joukkueen lääkäreiden suosituksesta hän lopetti uransa.[8]

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Ruotsi 1995	jääkiekko
Hopeaa	Tšekki 2004	jääkiekko
Pronssia	Saksa 2001	jääkiekko
Pronssia	Ruotsi 2002	jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa	Saksa 1992	jääkiekko
Hopeaa	Gävle 1993	jääkiekko

Johansson edusti Ruotsia Naganon olympiakisoissa 1998. Hän pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 1995, 2001, 2002 ja 2004, joista vuoden 1995 ja 2004 turnauksissa Ruotsi voitti hopeaa ja vuoden 2001 ja 2002 turnauksissa pronssia. Vuoden 1995 turnauksessa Johansson jakoi tehopisteillä 3+6=9 Ruotsin sisäisen pistepörssin voiton Mikael Johanssonin kanssa. Hän jakoi myös joukkueen sisäisen maalipörssin voiton.[2] Johansson pelasi maailmancupissa vuosina 1996 ja 2004.[3]

Johansson on pelannut yhteensä 103 A-, kolme B- ja 48 ikäkausimaajoukkueiden maaottelua. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 13. joulukuuta 1993 Turussa ottelussa Suomea vastaan samassa ketjussa Patrik Juhlinin ja Stefan Örnskogin kanssa. Ruotsi voitti ottelun 2–1 ja Johansson antoi syötön maaliin. Hän oli voittamassa myös alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa vuosina 1992 ja 1993 sekä edusti Ruotsia myös alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1991.[2]