Andrea Iannone

Iannone debytoi 125-kuutioisissa kaudella 2005 Aprilialla[1]. Kolme ensimmäistä kautta Aprilialla eivät tuottaneet yhteispisteissä 20:tta sijaa parempaa sijaa. Neljännellä kaudella, eli kaudella 2008 Iannone saavutti uransa ensimmäisen voiton Kiinasta ja oli yhteispisteissä kymmenes. Viimeisellä kaudellaan 125-kuutioisissa Iannone voitti kolme osakilpailua ja oli yhteensä neljästi palkintokorokkeella. Yhteispisteissä sijoitus oli seitsemäs 125,5 pisteellä.

Iannone Estorilissa 2011.

Kaudeksi 2010 Iannone siirtyi uuteen Moto2-luokkaan Fimmco Speed Upin talliin[1]. Hän saavutti kauden aikana kolme voittoa ja kahdeksan palkintosijoitusta ollen sarjan yhteispisteissä kolmas. Iannone ajoi myös paalupaikalle viidesti, joista hän ajoi suoraan voittoon Italiassa, Hollannissa ja Aragonissa. Iannone ajoi parhaimmillaan kolme kertaa peräkkäin paalupaikalle.

Kaudella 2011 Iannone jatkoi samassa tallissa, mutta nyt pyöränä oli Speed Upin sijaan Suter. Myös Speed Masterin tallissa Iannone saavutti kolme voittoa. Palkintosijoituksia tuli kuusi ja sarjan sijoitus oli jälleen kolmas. Hän ajoi myös seitsemän kilpailun nopeinta kierrosaikaa. Parhaimmillaan Iannone ajoi kolmessa kilpailussa peräkkäin nopeimman kierrosajan Tšekissä, Indianapolisessa ja San Marinossa.

Kaudeksi 2012 Iannonen talli palasi takaisin Speed Upin pyörille. Iannone onnistui voittamaan kauden aikana kahdesti ja palkintosijoituksia kertyi viisi. Sijoitus oli kauden päätyttyä jälleen kolmas. Hän voitti ensimmäisen kilpailun Kataloniassa, jossa Iannone ajoi aika-ajoissa neljänneksi. Toinen voitto tuli Italiassa, jossa hän puolestaan ajoi aika-ajoissa kolmanneksi. Qatarissa ja Hollannissa Iannone ajoi toiseksi, joissa molemmissa hän ajoi aika-ajoissa kolmanneksi. San Marinossa Iannone ajoi kolmanneksi, joka oli hänen kauden viimeinen palkintokorokesijoitus. Iannone lähti kilpailuun viidennestä lähtöruudusta.

Iannone Pramac Racing Ducatilla Britanniassa 2013.

Kolmen perättäisen Moto2-sarjan kakkostilan jälkeen Iannone siirtyi kaudeksi 2013 MotoGP-luokkaan Ignite Pramac Racingin Ducatille[1]. Hän oli kauden aikana parhaimmillaan kahdeksas Australiassa ja oli yhteispisteiden 12:s 57 pisteellään. Iannone kärsi kauden aikana olkapäävammasta, joka sattui Saksan kilpailun ensimmäisissä harjoituksissa. Hän joutui tämän vuoksi jättämään myös Yhdysvaltain kilpailun väliin Laguna Secassa.[3]

Kaudella 2014 Iannone jatkoi Pramac Racingilla. Hän saavutti kauden aikana viidennen sijan kahdesti, Saksassa ja Tšekissä ja oli yhteispisteissä nyt kymmenes 102 pisteellään. Kesken kauden heinäkuussa Iannonen ilmoitettiin ajavan seuraavalla kaudella 2015 Ducatin tehdastallissa, vaikka sai tarjouksen myös Suzukilta.[4]

Kaudeksi 2015 Iannone vaihtoi tallia, nyt uudeksi talliksi tuli Ducati Team, jossa hän sai tallikaverikseen Andrea Dovizioson. Iannone saavutti MotoGP-uransa ensimmäisen palkintosijoituksen kauden ensimmäisessä kilpailussa Qatarissa ollen kolmas maanmiestensä Valentino Rossin ja Andrea Dovizioson jälkeen.[5] Hän ajoi kauden aikana kolmesti palkintokorokkeelle, Italiassa Iannone ajoi toiseksi ja Australiassa toisen kerran kolmanneksi. Hän sijoittui MM-pisteissä viidenneksi, kun hyvän alkukauden ajanut tallikaveri Dovizioso jäi MM-pisteissä seitsemänneksi. Iannone keskeytti kauden aikana kolmesti, jotka tulivat kauden viimeisissä kilpailuissa. Japanissa Iannone keskeytti kymmenen kierroksen jälkeen moottoririkkoon, Malesiassa sen sijaan Iannonen jäähdytin hajosi jo ensimmäisellä kierroksella ja kauden päätöskilpailussa Valenciassa Iannone keskeytti ulosajoon toisella kierroksella.

Kausi 2016 oli Iannonelle vaihteleva kausi. Hän otti uransa ensimmäisen MotoGP -luokan voiton Itävallassa Red Bull Ringillä, joka oli Ducatin ensimmäinen voitto sitten Casey Stonerin Australian kilpailussa kaudella 2010. Hänen tallikaveri Dovizioso ajoi toiseksi, joka oli myös Ducatin ensimmäinen kaksoisvoitto sitten 2007. Iannone kuitenkin aiheutti useaan kertaan kolareita kaatuiluillaan. Hän keskeytti Qatarissa kaatumisen johdosta ja toisessa kilpailussa Argentiinassa Iannone kolaroi tallikaveri Dovizioson kanssa 19. kierroksella, jonka johdosta Ducati menetti varmalta näyttäneen toisen ja kolmannen sijan.[6] Seuraavassa kilpailussa Austinissa hän ajoi kolmanneksi. Ranskassa Iannone keskeytti jälleen kaatumisen johdosta, kun taas Italiassa hän ajoi toisen kerran palkintokorokkeelle ollen kolmas. Samalla Iannone ajoi uuden huippunopeusennätyksen 354,9 kilometriä tunnissa.[7] Kataloniassa Iannone törmäsi Jorge Lorenzon ulos radalta 16. kierroksella jarrutettuaan liian myöhään mutkaan tultaessa.[8] Hän ajoi tämän jälkeen kahdesti viidenneksi ennen uransa ensimmäistä voittoa. Hän oli loppupisteissä yhdeksäs jouduttuaan lopulta jättämään neljä kilpailua väliin loukkaannuttuaan Britannian kilpailussa. Iannone ajoi loukkaantumisen jälkeen kaksi kilpailua, joista ensimmäisen hän keskeytti Malesiassa ja kauden päätöskilpailussa Valenciassa hän ajoi kolmanneksi.[9] Se oli samalla Iannonen uran 60. kilpailu MotoGP:ssä.

Kaudella 2017 Iannone ajoi Suzukin tehdastallissa, tallikaverinaan Moto2 -luokasta tullut espanialainen Álex Rins.[10] Hän ajoi uransa 70:nen MotoGP kilpailun Tšekeissä, jossa hän sijoittui 19:nneksi varikolla sattuneen onnettomuuden vuoksi. Iannonen kausi oli rikkonainen keskeytettyään viidesti ja jäi pistesijoitusten ulkopuolelle neljästi. Hän kertoi pyörän kärsineen huonosta pidosta kiihdyttäessä, sekä radoilla, joissa vaaditaan kovaa jarrutusta eivät sopineet Suzukille.[7] Iannone ajoi parhaimmillaan kerran neljänneksi Japanissa. Hän ajoi kauden kokonaispisteissä sijalle 13.[11] Iannone kertoi myös ettei Suzuki GSX-RR ollut hyvä kauden aikana kilpailujen puolen välin jälkeen pienien yksityiskohtien vuoksi, kuten renkaiden kulutuksessa.[12]

Kauden 2018 alussa Iannone kehui GSX-RR pyörän kehittyneen jokaisella osa-alueella erityisesti mutkissa ja kiihdytyksessä.[12] Hän paransi tuloksiaan edelliskauteen nähden ja keräsi kauden aikana 133 pistettä sijoittuen sijalle 10. Iannone kuitenkin hävisi tällä kertaa tallikaverilleen, joka sijoittui pisteissä viidenneksi.[13] Iannone ajoi neljästi palkintokorokkeelle, joista kaksi ensimmäistä tulivat peräkkäisissä kisoissa Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Hän sijoittui kolmanneksi myös Aragonissa ja ajoi parhaimman sijoituksen Australiassa tullen toiseksi häviten 1.5 sekunttia kilpailun voittajalle Maverick Viñalesille. Iannone ilmoitti ennen Italian kilpailua ettei Suzuki tulisi jatkamaan hänen sopimustaan.[14]

Iannone Australiassa 2019.

Iannone siirtyi kahden vuoden sopimuksella Aprilian tehdastalliin, Aleix Espargarón tallikaveriksi.[15] Avauskaudella hän sijoittui loppupisteissä sijalle 16, kun taas tallikaveri Espargaró oli 14. Iannone ajoi parhaimmillaan kuudenneksi Australiassa.[16]

Iannonen kausi 2020 sai huonon alun, kun hän jäi joulukuussa 2019 dopingtestissä kiinni anabolisista steroideista, kun niitä löytyi hänen Malesian osakilpailun jälkeen otetussa A-testinäytteestään. Hänet asetettiin kilpailukieltoon toistaiseksi, mutta hänellä on oikeus vaatia vielä B-näytteen tutkimista.[17] Huhtikuussa 2020 Iannone sai 18 kuukauden kilpailukiellon, josta hän valitti tuomiostaan urheilun kansainväliseen välitystuomioistuimeen CAS:iin, joka kovensi Iannonen tuomiota kovimmaksi mahdolliseksi eli neljän vuoden kilpailukielloksi, jonka lasketaan alkaneeksi vuoden 2019 joulukuusta. [18]

Iannone käytti erikoiskypärää kauden 2015 Mugellon kisaviikonloppuna. Kypärän valmisti KYT ja suunnitteli Aldo Drudi, joka on kirkkaan punainen kunnianosoituksena Ducatille. Visiirin yläpuolella lukee valkoisella Rosso, joka tarkoittaa italiaksi punaista. Italian lipun värin kiertävät ympäri visiiriä ja Ducatin logo on sijoitettu kypärän molemmille sivuille leuan kohtaan, sekä päälakeen. Iannonen kilpanumero sen sijaan oli sijoitettu päälaen takaosaan, kun kypärän takaraivokohdassa lukee valkoisella radan nimi Mugello. Takaraivon sivulle oli laitettu pienellä Iannonen maalitaulu tunnus. Iannone ajoi kisaviikonloppuna ensin aika-ajoissa paalupaikalle ja rikkoi samalla moottoripyörällä ajetun rataennätyksen ajalla 1’46.489.[19] Kilpailussa Iannone ajoi toiseksi jääden kilpailun voittajasta Jorge Lorenzosta 5.563 sekuntia.

Iannone käytti 2016 kauden talvitesteissä teemana lokkia. Hän ajoi edelliskaudella 2015 Philip Islandin kilpailun johdossa ja oli taistelemassa voitosta. Iannone johti kilpailua toisella kierroksella, kunnes radan kymmenennessä mutkassa ollut lokki yritti paeta radalta jääden kuitenkin hänen ajaman Ducatin alle. Lokki kimposi Iannonen pyörästä hänen kypärään. Iannone päätti teetättää kypärän teeman muistoksi menehtyneelle lokille piirrosmaisella kuvioinnilla ja koko punaisella kypärällä.[20]