André Swanström

Swanströmin teos Hakaristin ritarit (Atena 2018) herätti laajaa huomioita, koska teoksessa esitettiin osan suomalaisista SS-miehistä osallistuneen sotarikoksiin monien muiden maiden SS-miesten tavoin. Hän toi esille, että moni suomalainen SS-mies oli suuntautunut poliittisesti kansallissosialismiin.[5] Teos sai ristiriitaisen vastaanoton. Fasismia tutkinut dosentti Oula Silvennoinen kirjoitti teoksesta ylistävän arvion kun taas emeritusprofessori Ohto Manninen kirjoitti, ettei teos täytä "historiantutkimuksen kriittisyys- ja laatukriteereitä". Sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen arvioi, että sen perusteella muutama vapaaehtoinen todennäköisesti oli mukana surmateoissa, mutta tutkimuksessa tehdään perusteettoman vahvoja yleistyksiä ja esitetään useita syytöksiä ilman riittävää näyttöä.[6] Swanströmin mukaan Mannisen kritiikki oli köykäistä, perehtyminen tutkimukseen pintapuolista, nimiä oli kirjoitettu väärin ja teoksen sivumäärä oli väärin. Swanströmin mukaan Mannisen agenda tuntuu olevan suojella SS-miesten mainetta.[7] Karjalaisen kritiikkiin Swanström vastasi, että sotarikokset eivät ole kirjan keskeisin teema eivätkä tutkimuksen kysymyksenasettelussa. [8]

Kirjan vuoksi Kansallisarkisto teetti aiheesta selvityksen,[6] jonka projektiryhmässä Swanström oli mukana.[9] Selvityksen tulos oli, että todennäköisesti jotkut noin 1 400 suomalaisesta olivat mukana siviilien tai sotavankien surmaamisessa SS-joukoissa, mutta enemmistö suhtautui sellaiseen kielteisesti. Muutaman suomalaisen sodanaikaisista päiväkirjoista löytyi antisemitistisiä näkemyksiä, mutta paljon useamman päiväkirjoissa tuomittiin juutalaisten julma kohtelu. Tutkimuksen mukaan kansallissosialistista aatetta levitti vain pieni osa SS-vapaaehtoisista.[10] Kansallisarkisto korosti, että joitain poikkeuksia lukuun ottamatta vapaaehtoiset eivät kannattaneet rotuoppeja tai kansallissosialismia vaan halusivat turvata Suomen itsenäisyyden sekä suhtautuivat kielteisesti väitettyjä väkivallantekoja kohtaan. Yksittäisten tapahtumien tarkkaan arviointiin lähdeaineiston tarkkuus ei selvityksen mukaan riittänyt.[6]

Swanström on väittänyt SS-miehistä kirjoittaneen professori Mauno Jokipiin harjoittaneen SS-miehiä käsittelevissä tutkimuksissaan systemaattista tutkimusaineistojen vääristelyä.[11] Kari Kallosen mukaan Jokipiillä ei ollut käytössään Panttipataljoona-teosta tehtäessä vuonna 1968 kaikkea Swanströmin käyttämää aineistoa. Jokipii mainitsee puuttuvista asiakirjoista jo omissa teoksissaan. Kansallisarkiston arvion mukaan puuttuvat palvelussitoumukset ovat päätyneet tutkijoiden käyttöön Suojelupoliisin arkistoista [12] Swanströmin mukaan Suojelupoliisi toimitti kaikki SS-palvelussitoumukset Sota-arkistoon vuoteen 1981 mennessä ja Jokipiillä oli käytössään sama materiaali kuin Swanströmillä.[13]

Vuonna 2022 Swanström jatkoi suomalaisten SS-miesten käsittelyä kirjassa Valkoisen uskon soturi. Jääkäri, pappi ja SS-mies Kalervo Kurkiala. Kirja oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi.