André Campra
André Campra (4. joulukuuta 1660 – 29. kesäkuuta 1744) oli ranskalainen säveltäjä.
Campra sijoittui kronologisesti Jean-Baptiste Lullyn ja Jean-Philippe Rameaun väliin ja oli ranskalaisen oopperamusiikin uudistaja.[1]
Campra syntyi Aix-en-Provencessa. Hän opiskeli Saint-Sauveurin tuomiokirkossa ja tuli papiksi 1678. Vuosina 1694–1700 hän toimi Notre Damen katedraalin musiikinjohtajana. Hän oli aiemmin työskennellyt Toulonissa, Arlesissa ja Toulousessa.
Campra alkoi kiinnostua näyttämömusiikista ja tuli nimitetyksi oopperan johtajaksi vuonna 1730. Hänen lukuisiin oopperateoksiinsa kuuluvat mm. Idomenèe (1712), Alcine (1705), Les sauvages (1729) sekä Tancrède (1702). Viimeksi mainittu on poikkeuksellinen ooppera, sillä korkean tenorin asemasta miespäärooli ovat bassoja.[1] Oopperoidensa lisäksi hän sävelsi hengellistä musiikkia, kuten requiemin ja kolme kirjaa kantaatteja.
Campra kuoli 83 vuoden iässä Versaillesissa.