Andit

Andit alkoivat nousta Etelä-Amerikan laatan länsireunalle, kun Nazcan laatta alkoi työntyä sen alle mannerliikunnoissa 170 miljoonaa vuotta sitten. Yhteentörmäys oli seurausta siitä, että Atlantin valtameren avautuminen työnsi Etelä-Amerikan laattaa länteen. Vuoristo alkoi nousta voimakkaasti 25 miljoonaa vuotta sitten, ja se kohoaa edelleen.[1] Eroosio kuitenkin kuluttaa vuoristoa suunnilleen samaa tahtia, minkä vuoksi vuoriston korkeus ei enää juurikaan kasva.[2]

Joillakin paikoin vuoristossa on voimakasta tulivuoritoimintaa ja maanjäristyksiä.[3]

Andit alkavat pohjoisesta Karibianmereltä ja kulkevat Etelä-Amerikan länsirannikon suuntaisesti maanosan eteläkärkeen Tulimaahan. Vuoriketju yhtyy pohjoisessa Keski-Amerikan ja Länsi-Intian vuoriketjujen kanssa ja etelässä Falklandin ja Etelämantereen vuoriketjujen kanssa.[3]

Andien korkein vuori on Aconcagua Argentiinassa lähellä Chilen rajaa. Andeilla on monta yli 6 000 metrin korkuista lumen peittämää vuorenhuippua, ja se on Himalajan jälkeen maailman korkein vuoristo.[3]

Keskellä vuoriketjua läntisten ja itäisten Kordilleerien välissä keskimäärin 3 660 metrin korkeudessa on suuri Altiplanon ylätasanko, joka on pinta-alaltaan noin 170 000 neliökilometriä.[3]

Vuoriston suurin järvi on Titicaca Perun ja Bolivian rajalla 3 815 metrin korkeudessa. Tämä Andien korkeimpien vuorenhuippujen ympäröimä järvi on Etelä-Amerikan suurin makeanveden järvi, ja sen rannoilla on hyvin vanhojen sivilisaatioiden jäännöksiä.[3]

Pohjois-Andeilta valuvat vedet muodostavat idässä maailman vesimäärältään suurimman joen Amazonin, joka kuljettaa suuria määriä sedimenttiä vuorilta. Etelä-Andien vedet valuvat idässä Paranájokeen. Läntiset valumavedet muodostavat useita lyhyitä jokia mantereen länsirannikolle.[3]

Andien lämpötilat vaihtelevat suuresti korkeuden mukaan. Päiväntasaajalla ilmasto on trooppinen aina 1 500 metrin korkeuteen saakka ja subtrooppnen 2 500 metrin korkeuteen. Siitä ylöspäin päivälämpötilat ovat leutoja, ja 3 500 metristä ylöspäin on jo kylmää ja öisin pakkasta. 4 100 metristä ylöspäin myös päivällä on usein pakkasta, ja 4 800 metristä ylöspäin ilmasto on arktinen. Pysyvä lumiraja on matalimmillaan vuoriketjun eteläpäässä 800 metrissä ja korkeimmillaan 27. eteläisen leveysasteen kohdalla 6 100 metrissä.[1]

Sadanta on 38. eteläisen leveysasteen eteläpuolella yli 50 senttimetriä vuodessa. Pohjoisemmassa on paljon kuivempaa ja sade tulee epätasaisesti vuoden aikana. Idemmän vuoriketjun itäpuolella sataa ajoittain rankasti.[1]

Alpakkalauma Andeilla.

Andit voi jakaa kasvillisuuden suhteen kahteen vyöhykkeeseen, joiden raja kulkee 35. eteläisen leveysasteen kohdalla. Sen eteläpuolella Patagonian Andeilla kasvillisuus on eteläistä, ja seudulla tavataan keskileveysasteiden sademetsiä. Rajan pohjoispuolella kasvillisuus vaihtelee ilmaston mukaan aavikkokasvillisuudesta rehevään.[1]

Andien eliöstöä määrittää eniten korkeus merenpinnasta, joka määrittää osaltaan alueiden lämpötilan, kosteuden, tuulisuuden ja auringonsäteilyn. Muutama kasvi ja eläinlaji pystyy elämään kaikilla korkeuksilla mutta useimmat vain tietyllä korkeudella. Pysyvän lumirajan yläpuolella ei ole elämää. Kissaeläimiä tavataan vain harvoin neljän kilometrin yläpuolelta, mutta esimerkiksi valkohäntähiiret elävät sen yläpuolella aina 5 200 metrin korkeuteen saakka. Kondori liitää aina kahdeksan kilometrin korkeuteen. Altiplanolla 3 300–4 000 metrin korkeudessa elää neljä kamelieläinlajia: laama, guanako, alpakka ja vikunja.[1] Paikalliset intiaaniheimot ovat hyödyntäneet ja jalostaneet guanakoja noin 5 000 vuotta. Laamoja ja alpakoita käytetään erityisesti taakkojen kantamiseen, ja niiden lantaa hyödynnetään polttoaineena ruoanvalmistuksen yhteydessä.[4]

Machu Picchu on muinainen inkakaupunki Andien harjanteella Perussa.

Ihmisiä on asunut Andeilla 10 000–12 000 vuoden ajan. Eniten ihmisiä asuu 2 500 ja 3 500 metrin välisellä korkeudella, etenkin Boliviassa, Perussa ja Kolumbiassa. Sen yläpuolella maanviljely on vaikeaa ja ohut ilma edellyttää asukkailta fysiologisia sopeutumia. Perulaisia paimenia on asunut jopa 5 200 metrin korkeudessa, ja chileläisiä kaivostyöläisiä on asunut väliaikaisesti jopa 5 800 metrin korkeudessa.[1]

• Dr. Robert R. Coenraads, John I. Koivula, Dr. Armstrong Osborne, Diane Robinson, Phil Rodwell, Barry Stone, Robyn Stutchbury: Geologica. Ullmann, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andit Wikimedia Commonsissa