Andienuikku
Andienuikku, aikaisemmalta nimeltään andiuikku[3] (Podiceps andinus) on sukupuuttoon kuollut uikkulintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta oli Kolumbian Itä-Andit ja siellä Bogotán kosteikot noin 2 600 metrin korkeudessa.[1] Andienuikku muistutti lähisukuista mustakaulauikkua, mutta sen kaula oli punainen. Andienuikkua on joskus myös pidetty mustakaulauikun alalajina.[3]
Andienuikku | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
Heimo: | Uikut Podicipedidae |
Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
Laji: | andinus |
Kaksiosainen nimi | |
Podiceps andinus |
|
Katso myös | |
Lajia oli vielä vuonna 1945 Totajärvellä runsaasti, mutta eri syistä kanta romahti 1950-luvulla. Viimeinen vahvistettu havainto on vuodelta 1977.[1]
Lajin elinaluetta olivat makeanveden kosteikot, kuten kaislikkojen reunustamat lammet ja järvet. Häviämisen syitä olivat kosteikkojen kuivatus ja madaltuminen, tuhoeläinten myrkytys, kaislojen keräämisen aiheuttama häiriö, metsästys ja istutetun kirjolohen kalastus.[1]
Lähteet
- BirdLife International: Podiceps andinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.12.2018. (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Podiceps andinus (TSN 562345) itis.gov. Viitattu 27.12.2016. (englanniksi)
- Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1926. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.