Andienpöllönen
Andienpöllönen (Megascops ingens aiemmin Otus ingens) on pöllöihin kuuluva lintulaji. Sitä tavataan Boliviassa, Ecuadorssa, Kolumbiassa, Perussa ja Venezuelassa.[1]
Andienpöllönen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
Heimo: | Pöllöt Strigidae |
Suku: | Kirkupöllöset Megascops |
Laji: | ingens |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
Otus ingens |
|
Alalajit[2] | |
|
|
Katso myös | |
Laji on samankokoinen kuin valkokurkkupöllönen. Sen kokonaispituus on 25–29 cm. Uroksen paino on 134–190 g, naaraan 140–273 g. Se on päältä hiekanruskea, paikoin tummempi, ja naamakiehkura on hiekanruskea ilman selvää reunusta. Lentosulat ovat kanelinruskeajuovaiset ja tummasävyiset, ja pyrstö on kaneliruskea ja siinä on tummemmanruskeita raitoja. Päälaessa on nahanruskea reuna. Silmät ovat hunajanväriset ja korvatupsut pienet. Nilkoissa on höyhenystä varpaiden pohjaan saakka.
Andienpöllösen luontaista elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset vuoristometsät[1] 1 200–2 500 metrin korkeudessa. Tämä suhteellisen voimakas lintu on yöeläjä, joka aktivoituu hämärässä. Päiväsaikaan se istuskelee päällyskasvien joukossa paksuilla oksilla. Sen elämästä tiedetään hyvin vähän. Se syö suurehkoja hyönteisiä ja hämähäkkejä, samoin matelijoita. Lisääntyminen vaatii vielä tutkimista, mutta sen tiedetään pesivän puiden koloissa, joiden pohjalle se munii valkoisia munia.
Otus ingens (Sibley ja Monroe 1990, 1993) on SACC:n mukaisesti (2005) jaettu alalajeiksi ingens ja colombianus ja siirretty sukuun Megascops.[1]
Lähteet
- BirdLife International: Megascops ingens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.5.2014. (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Megascops ingens (TSN 686668) itis.gov. Viitattu 2011. (englanniksi)