Anders Nohrborg

Tiedot Nohrborgin elämänvaiheista ovat varsin niukat. Hän oli pappissukua sekä isän että äidin puolelta. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi ja hänet määrättiin apupapiksi Tukholman suomalaiseen seurakuntaan vuonna 1854. Tässä toimessa hän oli vuoteen 1865 asti, jolloin hänet nimitettiin ylimääräiseksi hovisaarnaajaksi. Nohrborg oli tuolloin jo sairastunut tuberkuloosiin.

Nohrborg ehti ennen kuolemaansa aloittaa postillan valmistelun. Testamentissaan hän antoi sukulaisilleen ohjeita sen loppuun saattamiseksi. Vuonna 1771 hänen veljensä Daniel Nohrborg julkaisi postillan Den Fallna Människans Salighets-Ordning, Föreställd Uti Betraktelser Öfver de Årliga Sön- och Högtids-Dagars Evangelier. Postillassa oli ylihovisaarnaaja Gabriel Rosénin esipuhe.[1] Nohrborgin postillasta tuli menestys.[2] Siitä on otettu Ruotsissa 21 painosta, niistä uusin 1966–1969. Postilla on käännetty suomeksi ja norjaksi.

Postillan saarnat eivät ole kirkkovuoden mukaisessa järjestyksessä, vaan systemaattis-teologisessa järjestyksessä, joka perustuu niin sanottuun autuuden- tai armonjärjestykseen, lat. ordo salutis, johon postillan nimikin viittaa. Järjestys kuvaa kristityn hengellisen kehityksen vaiheita kutsusta ja heräämisestä uskoon. Postillassa on myös kirkkovuoden pyhien luettelo ja kunkin pyhän kohdalla viittaus siihen kuuluvaan saarnaan. Nohrborgin on katsottu saaneen vaikutteita mm. Christian Scriveriltä ja J. J. Rambachilta sekä pietisteiltä ja herrnhutilaisilta.

Osmo Tiililä luonnehtii Nohrborgin postillaa "kansanomaiseksi dogmatiikaksi, jolla on ollut sekä Ruotsissa että meillä suuri merkitys luterilaisen opinkäsityksen lujittajana".[3] Pietistisistä saarnakirjoista Nohrborgin postilla eroaa teologisen painotuksensa takia. Esimerkiksi ensimmäisessä saarnassa käsitellään kaikki keskeiset kristologiaa koskevat harhaopit, myös uskonpuhdistuksen jälkeiset kiistat. Hän esittää saarnoissaan selkeitä ja perusteltuja teologisia kannanottoja. Teologisen painotuksen ohella Nohrborg myös puhuttelee lukijaa, esittää epäilijän ongelmia ja vastaa niihin.

Postillan yhdeksän jaksoa jakautuvat kahteen pääosaan. Ensimmäiset neljä jaksoa käsittelevät Kristusta sekä ihmisen tilaa heräämättömänä, heräämistä sekä uskon kasvamista ja uskon koetuksia. Toinen pääosa keskittyy uskovan elämään, iloihin, koettelemuksiin, kristilliseen käytökseen sekä suhtautumista kuolemaan ja viimeiseen tuomioon.[4]

Yksittäisiä Nohrborgin postillan saarnoja julkaistiin suomeksi useaan otteeseen, ensimmäiset vuonna 1780. Koko postillan suomennos ilmestyi vuonna 1848. Sen käänsi Inarin seurakunnan kappalainen Joseph Wilhelm Durchman, tunnetun herännäispapin Frans Oskar Durchmanin veli. Postillaa käytettiinkin paljon heränneiden keskuudessa yleensä ja erityisesti Kainuussa. Myös rukoilevaiset ovat käyttäneet Nohrborgin postillaa.[5]

Nohrborg on kirjoittanut virren "Ho rätt på tig, o JEsu! tror", joka julkaistiin virsikirjaehdotuksessa 1767[6]. Den svenska psalmboken 1986:ssa alkaa sanoin: "Den rätt på dig, o Jesus, tror" , numero 556. Suomenkielisenä se on Ruotsin kirkon virsikirjassa ja alkaa sanoin "Ken sinuun, Jeesus, uskaltaa", Pekka Kivekkään suomennoksena vuodelta 1995.

• Seppänen, Arto: Unio Christi. Union ja vanhurskauttamisen suhde Anders Nohrborgin postillassa. STKSJ 211. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1997. ISBN 952-9791-24-0.

• Svenskt biografiskt lexikon, Band 27. Stockholm: SBL, 1990. Teoksen verkkoversio.

• Tiililä, Osmo: Rukoilevaisten kirjoja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1961.