Anders Käcklund

Pohjanmaan Purmosta kotoisin ollut Käcklund opiskeli ruotsinkielisessä Korsholman maamieskoulussa (Korsholms lantmannaskola), ja työskenteli sen jälkeen kuusi vuotta rättärinä, joutuen virkansa puolesta osallistumaan muun muassa torpparihäätöihin nimismiehen apulaisena. Vuonna 1883 Käcklund muutti Helsinkiin, jossa hän työskenteli mallipuuseppänä suorittaen vapaa-aikanaan kansanopistojen ja Helsingin yliopiston järjestämiä kesäkursseja.[1][2] Käcklund lähti myös mukaan työväenliikkeen toimintaa, ja oli vuonna 1898 perustamassa Helsingin ruotsalaista työvenyhdistystä yhdessä Jean Boldtin, Reino Drockilan, Axel Weüdelin ja Gustaf Wistbackan kanssa.[3] Kaksi vuotta myöhemmin yhdistys perusti ruotsinkielisen Arbetaren-työväenlehden, jonka päätoimittajana Käcklund oli Drockilan jälkeen 1904–1905.[4] Hänet tunnettiin radikaalista luokkataistelua kannattaneesta linjastaan, joka puolestaan aiheutti ristiriitoja muun muassa yhdistyksen piirissä vuosina 1902–1903 toimineiden perustuslaillisten ylioppilaiden kanssa.[5] Käcklund piti itseään jopa syndikalistina ja otti ruotsalaisen Hinke Bergegrenin kautta vaikutteita myös anarkismista.[6]

Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen lisäksi hän oli perustamassa muun muassa konepuuseppien ammattiosastoa, Suomen Ammattijärjestöä, Studenter och arbetare -yhdistystä ja sen seuraajaksi vuonna 1906 perustettua Helsingfors socialdemokratiska ungdomsklubb -yhdistystä. Käcklund kuului myös Finlands Svenska Arbetarförbundin ja useiden muiden ruotsinkielisten työväenjärjestöjen johtokuntiin. Jätettyään Arbetet-lehden päätoimittajan tehtävän Käcklund toimi sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana suomenruotsalaisillä alueilla. Hänellä oli myös oma puusepänverstas Helsingissä.[6]

Käcklundista tuli nopeasti maan johtava ruotsinkielinen agitaattori. Esimerkiksi vuoden 1905 suurlakon jälkeen hän kiersi vajaan vuoden aikana puhumassa eri puolilla Suomea yhteensä 130:ssä tilaisuudessa.[7] Huhtikuussa 1906 Käcklund osallistui Tampereella järjestettyyn ensimmäinen yleiseen torpparikokoukseen.[8] Vuonna 1907 hän vieraili Maarianhaminassa perustaen puhujamatkallaan Maarianhaminan merimiesyhdistyksen, joka oli yksi Suomen ensimmäisistä merimiesten työväenyhdistyksistä.[9] Käcklundin ansiosta perustettiin myös muun muassa vuonna 1905 toimintansa aloittanut Haagan työväenyhdistys.[10]

Käcklund ehti asumaan vielä Lohjan Virkkalassa ennen muuttoaan Lahteen vuonna 1910.[8][11] Puusepäntehtaalla työkennellyt Käcklund osallistui vuoden 1918 sisällissotaan Lahden punakaartin lääkintäjoukoissa joutuen sodan loppuvaiheessa Hennalan vankileirille. Hän sai usean vuoden tuomion valtiopetoksesta, mutta vapautui yleisen armahduksen myötä. Lahteen muuttonsa jälkeen Käcklund ei enää ollut aktiivisesti mukana työväenliikkeen toiminnassa, mutta hänen sanottiin viimeisinä vuosinaan lähenneen kommunismia. Perheettömänä kuollut Käcklund haudattiin Lahden vanhalle hautausmaalle.[12]

• Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen: ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti. Porvoo: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio (PDF).