Anders Gustaf Ramsay

Anders Gustaf Ramsay (25. kesäkuuta 1832 Viipuri – 17. toukokuuta 1910 Helsinki) oli suomenruotsalainen ruukinpatruuna, liikemies ja kirjailija, joka elämänsä loppuvuosina julkaisi suuren suosion saavuttaneet muistelmansa Muistoja lapsen ja hopeahapsen.

Anders Gustaf Ramsay, Albert Gebhardin maalaama muotokuva vuodelta 1893.

Ramsayn vanhemmat olivat Viipurin läänin maaherra, senaattori, salaneuvos Carl August Ramsay ja Beata Fredrika Charlotta af Petersén ja hänellä oli kaksi veljeä ja kaksi sisarta. Ramsayn perhe omisti Kemiön saaressa Taalintehtaan ja Björkbodan ruukit niihin liittyvine maa-alueineen. Talvet perhe asui Helsingissä, kesällä taas Björkbodan ruukinkartanossa. Ramsay kävi Turun reaalikoulua 1841–1843 ja Turun kymnaasia 1848–1849. Hän valmistui yksityisesti ylioppilaaksi 1852 ja lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon tähdäten lainopin kandidaatin tutkintoon. Ramsay erotettiin kuitenkin yliopistosta 1855 kahdeksi vuodeksi nimipäiväjuhlissaan esittämänsä poliittisen pilailun takia (ks. Töölön juttu) eikä hän enää palannut jatkamaan opintojaan.

Ramsayn isän kuoltua 1855 hän sai perinnönjaossa haltuunsa Björkbodan ja Sunnanån ruukit. Ramsay ryhtyi innokkaasti modernisoimaan molempia ruukkeja mutta innoissaan ja kokemattomana hän teki virheratkaisuja ja koki myös vastoinkäymisiä kun Sunnanån uusittu ruukki paloi vakuuttamattomana ja rautalastissa ollut laiva menetettiin haaksirikossa. Ramsay oli velkaantunut ruukkeja kehittäessään ja kun 1860-luvussa alussa tuli katovuosia ja raudan hinta laski Ramsay menetti omaisuutensa vararikossa 1863. Ramsay lähti tämän jälkeen äitinsä taloudellisen tuen turvin kiertomatkalle Saksaan, Ranskaan, Italiaan ja Englantiin. Palattuaan Suomeen hän ryhtyi hoitamaan tilanhoitajana äitinsä takaisin hankkimaa Björkbodan kartanoa.

Vastoinkäymiset kuitenkin jatkuivat ja Ramsay menetti Björkbodan lopullisesti 1868. Hän muutti tämän jälkeen sisarensa kanssa Turun lähelle sijainneeseen Metsäkylän kartanoon ja ryhtyi puutavaran hankkijaksi. Aluksi puukaupat sujuivat hyvin mutta laskusuhdanne ja Ramsayn omat virheet pakottivat hänet siirtymään pois tältä alalta. Samoihin aikoihin Ramsay menetti myös omaisuutensa kun Metsäkylän kartano irtaimistoineen tuhoutui vakuuttamattomana tulipalossa. Ramsay yritti nyt hankkia toimeentulonsa erilaisilla sekalaisilla liiketoimilla. Viimeksi hän perusti 1881 Tukholmaan Ab Thetis nimisen osakeyhtiön jonka tarkoitus oli markkinoida kankaanvalmistajille uutta kankaiden kyllästysmenetelmää mutta tämä yritys ei lupaavasta alusta huolimatta lähtenyt menestymään.

Vuonna 1890 Pariisissa neljä vuotta asunut Ramsay palasi takaisin Suomeen. Hän yritti etsiä jotain sopivaa työtä itselleen mutta työn saannin esteeksi tuli Ramsayn puuttuva suomen kielen taito. Hän joutuikin viettämään syrjäänvetäytynyttä elämää Helsingissä sukulaistensa taloudellisen tuen varassa. Tähän tuli kuitenkin muutos kun eräät Ramsayn ystävät, eritoten kirjailija Johan Jakob Ahrenberg, ehdottivat että hyvänä kertojana tunnettu Ramsay kirjoittaisi muistelmat vaiheikkaasta elämästään. Ramsay julkaisikin muistelmien ensimmäisen osan joka käsitteli vuosia 1836–1850 vuonna 1904 ja kirjasta tuli heti suuri menestys. Ramsay jatkoi muistelmien kirjoittamista ja ne julkaistiin 8-osaisena teoksena Från barnaår till silfverhår vuosina 1904–1907. Ramsayn muistelmat ulottuivat 1830-luvulta aina suurlakon aikaan saakka ja niissä kuvattiin elävällä tavalla yläluokan elämää 1800-luvun puolivälin Suomessa. Ramsay kuvasi myös Helsingin kulttuurielämää, omia ruukinpatruuna-aikojaan, matkojaan ulkomailla sekä 1870-luvun alun metsäteollisuuden korkeasuhdanteen vuosia. Hän kertoi rehellisesti myös omista tekemistään virheistä ja esitteli monia elämänsä aikana tapaamiaan ihmisiä eri elämänalueilta.

Eräs Ramsayn viimeisten vuosien kohokohtia oli kun hänen etäinen sukulaisensa skotlantilainen kemisti sir William Ramsay (1852–1916) joka oli saanut Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1904 tuli vierailulle Suomeen ja Anders Ramsay sai toimia vierailun isäntänä.