Anders Bergius

Bergiuksen vanhemmat olivat Taivassalon kirkkoherra Anders Bergius (1661–1724) ja Sara Wärdh. Bergiuksen perhe pakeni isonvihan aikana 1714 Ruotsiin ja hän pääsi ylioppilaaksi Tukholmassa 1715. Bergius valmistui filosofian maisteriksi Uppsalan yliopistosta 1719 ja hän oli sitten teologian dosenttina Rostockin yliopistossa 1720–1723. Bergius vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1724 ja hänestä tuli teologian tohtori Turussa 1733.

Bergius oli Turun akatemian teologian apulaisena vuodesta 1724, kolmantena teologian professorina vuodesta 1728 ja ensimmäisenä teologian professorina 1734–1744. Hän oli samalla Turun tuomiokapitulin jäsenenä 1724–1734 ja toimi palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherrana vuodesta 1724, Naantalin ja Raision kirkkoherrana vuodesta 1728 sekä Turun ruotsalaisen seurakunnan ja Kaarinan kirkkoherrana ja tuomiorovastina vuodesta 1734. Bergius oli Turun akatemian rehtorina 1735–1736 ja Hämäläis-Osakunnan inspehtorina 1729 sekä Pohjalaisen osakunnan inspehtorina 1740–1744.

Bergius pakeni pikkuvihan aikana Ruotsiin 1743 ja hän jäi sinne pysyvästi asumaan. Ruotsissa Bergius oli Tukholman Nikolain (Suurkirkon) seurakunnan kirkkoherrana ja Tukholman konsistorin esimiehenä vuodesta 1744 alkaen. Bergius oli valtiopäivämiehenä 1738–1739, 1740–1741 ja 1746–1747.

Bergius oli naimisissa vuodesta 1730 Anna Margareta Meurmanin (k. 1773) kanssa.[1]