Anaun kulttuuri

Anaun kulttuuri eli Namazgan kulttuuri vallitsi kuparikaudelta alkaen Turkmenistanin eteläosan keitailla noin 4500–2000 eaa. Anaun alueella. Sen kylien asukkaat saivat elantonsa kasteluviljelystä. Jo noin alkaen 7000 eaa. viljelykylät suurenivat ajan mukana, mutta kuivuudet aiheuttivat asutuksessa autioitumisia ja taantumisia. Oletetaan maanviljelyn levinneen tänne Lähi-idästä. Kauppakumppani Mesopotamia lienee vaikuttanut myöhemmin tämän alueen kehitykseen. Tämä alue oli myöhemmän Silkkitien varrella.

Turkmenistan satelliittikuvassa. Aavikot näkyvät vaaleina, keidasmaiset alueet tummina.

Uzbekistan satelliittikuvassa.

Turkmenistanin kartta. Useimmat nykyään tihesti asutut alueet olivat myös muinoin tihetsi asuttuja.

Linnoituksia tehtiin jo 4000 eaa. Tämä kulttuuri alkoi kaupungistua noin 2600 eaa. luultavasti kehittyneemmän Mesopotamian vaikutuksen takia. Liikkuvat pohjoiset paimentolaiset uhkaisivat keitaiden kaupunkeja ja kyliä. Noin 2500–2000 eaa. alkoi alueelle saapua indoiranilaisia heimoja, ja noin 2000 eaa. asutuksen painopiste siirtyi itään Margianakulttuurin alueelle. Samoihin aikoihin oli asutusta Anaun lisäksi myös Altyn Tepessä ja Namazgassa.

Vaikka suuria asutuskeskuksia syntyi, Anaun kulttuuria ei pidetä sivilisaationa, kun kirjoitusta ei käytetty. Pronssikaudella Anaun/Namazgan kulttuurin keskukset lienevät kasvaneen melko suuriksi. Myöhempi pronssikauden Margianakulttuuri oli Uzbekistanissa Anaun kulttuurista pohjoiseen.

Ashabadista kaakkoon sijainneen Anaun eli Namazgan kulttuuri kukoisti noin 4500–2000 eaa. suunnilleen Turkmenistanin ja Iranin rajaseudulla Kaspianmeren etelärannasta itään alueella, missä etelän vuoriston joet laskevat kuivaan aroon ja autiomaahan. Sen suuriksi keskuksiksi kasvoivat pronssikaudella Altyn-Tepe ja Namazga. Vuonna 4500 eaa. Anau I aloitti kylänä noin 5000 eaa., ajalla, jolloin oli Djeitunin pieni maanviljely-yhdyskunta. Vastaava oli Namazga Tepe I (Namasga Tepe) n. 5000–4000 eaa.

Koska Anaun kulttuuri ja myöhempi esiharappalainen Amrin kulttuuri käytti geometrista keramiikkaa, näiden välillä voi olla yhteys. Eräässä vaiheessa Turkmenistanin, Iranin ja Indusjoen laakson kulttuurit olivat samantyyppistä kulttuurialuetta ja on oletettu, että tätä aluetta olisi asuttanut "mlecchas"-kansa joskus 5000–2600 eaa.[1] Vuoristossa käytettiin pohjavettä kasteluun mm Vahš-joen laaksossa Kopet Dagin ja Babadugin alueella.

Maanviljely levisi Tejenin, Murgabin, Amu Darjan ja Zeravshanin jokilaaksoihin, mm. nykyisiin Buharaan ja Merviin. Amu-Darjassa ns. Kushan-kaudella jolla vuoristoalueet tulivat täällä maanviljelyn piiriin oli kehittynein muinainen kanavasysteemi Chorasmiassa. Kuivuus ajoi ihmiset hylkäämään asteittain Tejenin ja Murgabin jokilaaksot.

Alueelle syntyi peltojen keinokasteluun perustuva Anaun kulttuuri, jolloin jo saattoi olla kamelin vetämiä vaunuja. Noin 4000 eaa. on varhaisia merkkejä alueen linnoittamisesta. Merkittävä kehitys kohti sivilisaatiota alkoi 3500 eaa. Mesopotamian kehityksen vetäessä tämän alueen imuunsa kaukokaupan välityksellä. Kaupungistumista edeltävä esiurbaani vaihe oli 3000–2600 eaa.[2] ja kaupunkimaisia temppeleitä sisältäviä taajamia sisältävä vaihe 2600–2000 eaa. Tällöin luokkayhteiskunta oli syntynyt.

Viimeistään 2500–2000 eaa. alueelle alkoi saapua luultavimmin indoiranilaisia heimoja. Varsinainen Namazgan kulttuuri taantui itäisen Margianakulttuurin voimistuessa noin 2000 eaa. Näin painopiste siirtyi Amu-Darjan eli Oxuksen jokilaaksoon. Missarian tasangolla oli noin 1500–700 eaa. Dahkistanin kompleksi, jossa oli linnoittetuja keskuksia, jotka elivät kasteluviljelyllä. Ne hylättiin noin 500 eaa.