Edmontosaurus

Edmontosauruksella on dinosauruksista yksi pisimmistä ja monimutkaisimmista taksonomisista historioista. Ensimmäiset löydetyt Edmontosauruksen fossiilit nimesi Edward Drinker Cope vuonna 1871. Cope nimesi dinosauruksen uudeksi lajiksi Trachodon-sukuun (nykyään pidetään epävarmana hadrosaurisukuna), T. atavus. Myöhemmin vuonna 1892 Copen kilpailija Othniel Charles Marsh nimesi toisen uuden lajin, Claosaurus annectens. Tänä aikana suurin osa hadrosaurien fossiileista luokiteltiin sukuihin Trachodon, Diclonius, Claosaurus ja Hadrosaurus.[1]

Taiteilija Charles Knightin 1909 tekemä maalaus, jossa on kaksi Anatotitan copei -lajia (nykyään Edmontosaurus annectens).

Nimi Edmontosaurus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1917, kun kanadalainen paleontologi Lawrence Lambe oli nimeämässä kahta osittain säilynyttä, löydettyä yksilöä. Lambe julkaisi tyyppilajin Edmontosaurus regalis, ja huomasi, kuinka nämä löydetyt yksilöt näyttivät olevan samankaltaisia kuin laji Diclonius mirabilis. 1920-luvulla nimettiin lisää hadrosaurilajeja, kuten Thespesius saskatchewanensis ja Thespesius edmontoni. 1930-luvulla paleontologit alkoivat huomata, että monet vanhat lajit, jotka oli liitetty varhain nimettyihin sukuihin, eivät oikein olleet oikeilla paikoilla. Vuonna 1942 luotiin kokonaan uusi suku nimeltään Anatosaurus, joka perustui lajiin Claosaurus annectens. Suku sisälsi myös muita lajeja, kuten Thespesius edmontoni, Thespesius saskatchewanensis ja Trachodon longiceps. Myöhemmin suvun lajeina olivat A. annectens (tyyppilaji), A. copei, A. edmontoni, A. longiceps ja A. saskatchewanensis.[1]

Vaikka Anatosaurusta pidettiin pohjimmiltaan roskakoritaksonina eri lajeille, jotka eivät sopineet muualle, siitä muodostui nopeasti hyvin tunnettu dinosauruksia koskevassa tieteessä. Nimi Anatosaurus tarkoittaa "ankkaliskoa", viitaten dinosauruksen ankkamaiseen nokkaan. Dinosauruksen suosiosta johtuen hadrosaureista tuli myöhemmin tunnetumpia "ankannokkaisina" dinosauruksina. Tänä aikana melkein jokainen ankannokkainen dinosaurus kuului Anatosaurus-sukuun.[1]

1900-luvun loppupuolelle mentäessä ymmärrys hadrosaureista, etenkin Anatosauruksesta ja Edmontosauruksesta alkoi muuttua. Alkusysäys tapahtumalle oli Michael K. Brett-Surmanin tutkimukset, joissa hän tutki Anatosauruksen fossiileja osana jatko-opintojaan. Brett-Surman tuli siihen johtopäätökseen, että kaikki Anatosaurus-lajit lukuun ottamatta lajeja A. copei ja A. longiceps kuuluivat itse asiassa vanhempaan sukuun Edmontosaurus, vaikkapa erillisenä lajina. Vaikka Brett-Surmanin asiapapereita ei tunnustettu virallisesti Kansainvälisen Eläintieteen Nimistön Komission toimesta, ne saivat huomiota muilta paleontologeilta, jotka olivat samaa mieltä Brett-Sulmanin perustelusta. Anatosauruksen tyyppilaji A. annectensia (alun perin Claosaurus annectens) käytettiin Edmontosaurus annectensiksen luomiseen. Kaikki Anatosaurus-lajit lukuun ottamatta A. copeita ja A. longicepsia liitettiin lisäksi kyseiseen uuteen lajiin.[1]

Nykyään Edmontosauruksesta tunnetaan kaksi lajia, tyyppilaji E. regalis ja myöhemmin nimetty laji E. annectens. Tunnettujen fossiilien analysoinnit ja sijainnit näyttävät, että kyseiset lajit elivät samoilla alueilla, mutta eri aikoihin. E. regalis eli Campania-vaiheella, kun taas E. annectens eli myöhemmin Maastricht-vaiheella. Tämä osoittaa, että E. annectens korvasi E. regaliksen hallitsevana Edmontosaurus-lajina.[1]

Edmontosauruksen näin kutsuttu muumio, joka löydettiin

Elokuussa vuonna 1908 Levi Sternberg ja hänen veljensä George tekivät todella hämmästyttävän löydön niin kutsutulta "Sandstone Hillsiltä" Wyomingista. Sieltä paljastui ensimmäinen kunnolla fossiilinoitunut Edmontosauruksen luurango.[3] Löydöllä oli vielä vähän nahkaa jäljellä, mutta suurin osa oli tuhoutunut kuumassa säässä, jonka jälkeen se oli muuttunut fossiileiksi.[3] Lisäksi on löydetty joitain erittäin hyvin säilyneitä Edmontosauruksen fossiileja muumioituneista ruumiista, joissa näkyy ihoa ja muita pehmeitä kudoksia. Nuo eläimet kuolivat nähtävästi kuumassa, kuivassa paikassa, missä ruumis kuivui nopeasti kuoleman jälkeen, ennen kuin pehmeät kudokset ehtivät hajota. Jossain vaiheessa myöhemmin muumiot hautautuivat pehmeään saveen tai hiekkaan säilyttäen jäljen ihosta.[2]

Edmontosaurus regalis (harmaalla) ja Edmontosaurus annectens (vihreällä) verrattuna ihmiseen.

Aiemmin ajateltiin, että Edmontosauruksen koko riippui lajista. Tyyppilajin E. regalis on katsottu olleen suurempi laji: sen pituus oli 9–12, mahdollisesti 13 metriä. Toisen lajin, E. annectensiksen on usein uskottu olleen paljon pienempi, noin 8–9 metriä pitkä. Uudet tutkimukset Edmontosauruksen tunnetuista jäänteistä ovat paljastaneet, että E. annectens saattoi itse asiassa saavuttaa saman koon kuin tyyppilaji E. regalis. Tämä tarkoittaisi sitä, että E. annectens oli koon suhteen vertailukelpaamaton E. regalikseen.[1] Edmontosauruksen paino oli jopa neljä tonnia. Se oli yksi suurimmista hadrosaureista.[2]

Edmontosaurus annectensiksen kallo.

Edmontosauruksen kallo oli tavallisesti pitkä ja kolmikulmainen. Suurin tunnettu kallo on pituudeltaan 118 senttimetriä. Kallon muoto muuttui iän myötä: aikuisilla yksilöillä oli matalammat ja pidemmät kallot kuin nuorilla yksilöillä. Monet Edmontosauruksen kallot ovat säilyneet niin hyvin, että tutkijoiden on ollut mahdollista tehdä valoksia aivojen koosta. Aivot olivat kokoon verrattuna pienet ja ruumiin muotoon verrattuna pitkänomaiset. Edmontosauruksen ei oleteta olleen poikkeuksellisen älykäs: aivot olivat perehtyneet ensisijaisten toimintojen, kuten näön ja hajun suorittamiseen.[1]

Muiden hadrosaurien tavoin Edmontosauruksella oli ankannokka lehtien popsimista varten. Sillä oli leveä kuono lehtien jyrsimistä varten, ja sen suun takaosassa oli satoja pieniä hampaita jauhamista varten. Hampaat korvautuivat jatkuvasti uusilla, ja uusien muodostuminen saattoi kestää vuoden ajan.[2] Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa pääteltiin hampaiden kulumajäljistä, että Edmontosaurus oli luultavasti ruohonsyöjä korkean kasvillisuuden syöjän sijaan. Vuonna 2013 saatiin selville, että Edmontosauruksella oli pehmytkudoksesta koostunut harja. Se oli kooltaan melko pieni, ja sijaitsi kallon päällä silmien yläpuolelta kallon takaosaan.[1]

Edmontosauruksen sierainten ympärillä sijainneet ontot alueet saattoivat sisältää ilmapusseja, joita se pystyi suurentamaan ilmapallojen tavoin ja kenties tekemään ääniä niiden avulla.[2]

Edmontosaurus annectensiksen luuranko.

Kuten muilla hadrosaureilla, Edmontosauruksella häntänikamia vahvisti jänteiden muodostama ristikkoverkko, joka luutui iän myötä. Tämä tarkoittaa, että häntä oli melko jäykkä, eikä se voinut liikkua paljon. Hännän on spekuloitu olleen pääasiassa vastapainona, etenkin silloin kun dinosaurus vaihtoi asentoa nelijalkaisesta kaksijalkaiseen. Toinen hännän tarkoitus saattoi olla esittelyominaisuutena oleminen. Häntä oli ehkä erivärinen kuin muu keho.[1]

Edmontosauruksen fossiloitunut häntäluu Montanan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Tummien luiden välissä on ihopainaumia. Kyseisellä yksilöllä iho oli löysä ja möykkyinen.

Fossiloituneet ihopainaumat paljastavat, että Edmontosauruksella oli suomuinen iho, jossa oli suuria muhkuroita.[2] Suomut olivat suurimmaksi osaksi melko pieniä, halkaisijaltaan 1–3 millimetriä. Eturaajoissa ja olkapäissä oli suurempia, monikulmaisia suomuja, jotka olivat halkaisijaltaan 0,5–1 senttimetriä. Pienemmät suomut olivat tyypillisempiä kehon sivuilla, samalla kun ne suurenivat kehon ylä- ja alapuolelle mentäessä. Keskellä Edmontosauruksen kaulaa ja selkää näyttää kulkeneen röyhelöinen, pehmytkudoksesta koostunut harjanne. Säilyneet osat harjanteesta ovat noin viisi senttimetriä pitkiä ja kahdeksan senttimetriä korkeita.[1]

Edmontosaurus käveli neljällä jalalla. Se pystyi kumartumaan alas ylettyäkseen maassa oleviin kasveihin. Se pystyi myös nousemaan takajaloilleen ylettyäkseen korkeammalla oleviin oksiin, mutta se ei pystynyt juoksemaan takajaloillaan.[2]

Edmontosauruksen ruumiin tasapainokeskus sijaitsi lonkkien edessä. Koska sillä oli suuret, kehittyneet takajalat, se pystyi varmasti omaamaan kaksijalkaisen asennon. Edmontosaurus näyttää tosin olleen enimmäkseen neljällä jalalla. Hadrosaurien, kuten Edmontosauruksen ajateltiin pitkään varhaisten paleontologien toimesta yrittäneen paeta saalistajia juoksemalla takajaloillaan. Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa paljastettiin tietokonemallinnusten avulla, että Edmontosaurus olisi todennäköisesti ollut nopeampi kaikilla neljällä jalalla liikkuessaan, kuin vain takajaloilla juostessaan.[1]

Edmontosaurus regalis käyttää painoaan kaataakseen varomattoman Albertosauruksen.

Edmontosauruksen on havaittu olleen laumaeläin. Tämä perustuu pitkälti todisteisiin luukasoista, joissa useita tuhansia Edmontosaurus-yksilöitä on kerääntynyt yhteen. Laumassa eläminen oli järkevää kasvinsyöjäeläimelle selviytymistä varten, etenkin Edmontosauruksen kaltaiselle eläimelle, jonka kanssa samoilla alueilla eli sen itsensä kokoisia petoja, erityisesti tyrannosaureja, kuten Albertosaurus, Daspletosaurus ja Tyrannosaurus rex.[1]

Edmontosauruksella tiedetään olleen kaikista tunnetuista hadrosaureista yksi laajimmista maantieteellisistä levinneisyysalueista. Vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa tämän katsottiin olleen tuloksena vaelluskäyttäytymisestä. Tämä saattoi olla myös mahdollista ottaen huomioon sen, että jos Edmontosaurukset elivät ryhmissä, ne saattoivat olla jatkuvasti liikkeellä välttääkseen ravinnon loppuun kulumisen. Lisäksi valtavien luukasojen esiintyminen saattoi johtua siitä, että monet Edmontosaurukset hukkuivat yhdessä, kun ne yrittivät ylittää tulvaveden täyttämiä jokia. Tällaista on ehdotettu tapahtuneen myös muunlaisille dinosauruksille, kuten ceratopsianeille.[1]

On kuitenkin epäilyjä siitä, että Edmontosaurukset olivat oikeasti vaeltavia, mahdollisesti satoja, ellei tuhansia kilometrejä kasvien kausittaisen kasvun mukaan kulkeneita. Tai voi olla, että ne eivät kulkeneet näin paljon. Yhdessä vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että hadrosaurin jäänteet, jotka oli löydetty alueilta, jotka olivat aikoinaan ennemminkin napa-alueita, olivat populaatioista, jotka elivät niissä kaiken aikaa, sen sijaan, että jäänteet olisivat olleet vaeltavasta populaatiosta. Tämän johdosta yleinen skenaario olisi ehkä se, että kuten suurin osa eläimistä, Edmontosaurukset pysyivät siellä missä oli ravintoa, liikkuen pois ravinnon perässä seuraavalle alueelle vain silloin, kun oli pakko.[1]

Vahva todiste viittaa siihen, että Edmontosaurukset olivat usein myöhäisliitukautisen Pohjois-Amerikan petojen kohteena ja ravintona. Edmontosauruksen fossiileista on löydetty Albertosauruksen ja Daspletosauruksen hampaanjälkiä, vaikkakin ne voidaan käsittää todisteina raadonsyönnistä. Edmontosauruksen leuoista on löydetty hampaanjälkiä pienemmiltä teropodeilta. Tämä ehdottaa, että pienet pedot iskivät mieluummin kaulaan, koska se oli suojaamaton kohta.[1]

Eräästä Edmontosaurus-yksilöstä löydettiin vaurioituneita kaulanikamia. Niitä oli purrut suurikokoinen teropodi, jolla oli tyrannosaurin kaltainen puruvoima. Tämän lisäksi ainoa suurikokoinen teropodi, joka tunnetaan samasta muodostelmasta kuin kyseinen Edmontosaurus, ja joka myös oli tarpeeksi iso yltämään tarpeeksi korkealle tuottaakseen kyseisenlaisen pureman, on Tyrannosaurus rex.[1] Todella hämmästyttävää tässä kyseisessä Edmontosauruksessa on, että pureman jälkeen luu alkoi parantua, mikä osoittaa, että hyökkäys ei ollut menestyksekäs, ja että yksilö selviytyi tarpeeksi pitkään, jotta luu ehti parantua osittain. Tämä todistaa sen, että kyseinen Edmontosaurus-yksilö oli hyökkäyksen aikaan elossa, ja siksi kyseessä ei voinut olla raadon syöminen. Kuuluisan paleontologin Kenneth Carpenterin tekemässä lisätutkimuksessa paljastui, että vasemmassa lonkassa oli osittain parantunut murtuma, joka oli tullut todennäköisesti ennen hyökkäystä tulleesta vammasta, joka aiheutti vahinkoa häntään. Tämä saattaa tarkoittaa, että silloin, kun Edmontosaurus-yksilön kimppuun hyökättiin, sillä saattoi olla pientä ontumista, mikä aiheutti sen joutumisen Tyrannosaurus rexin kohteeksi.[1]