Anatominen teatteri

Anatominen teatteri (lat. Theatrum anatomicum) oli korotettu luentosali, jota käytettiin anatomian opetukseen varhaisissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Luentosalin keskellä oli pöytä, jota käytettiin ruumiinavauksiin. Pöydän ympärillä kiersivät amfiteatterin tapaan korotetut parvet, joilla opiskelijat pääsivät ahtaasti, mutta lähietäisyydeltä seuraamaan toimitusta.

Anatominen teatteri Padovan yliopistossa.
Uppsalan anatominen teatteri sijaitsee Gustavianumin kupolissa.

Ensimmäinen anatominen teatteri avattiin Padovan yliopistossa Pohjois-Italiassa vuonna 1595.[1] Teatterin sisäänkäynnin yläpuolella on latinankielinen heksametri:

"Hic locus est ubi mors gaudet succurrere vitae"

Suomennettuna se kuuluu: "Tämä on paikka, missä kuolema iloitsee palvellessaan elämää". Säe levisi kaikkialle, minne teattereita myöhemmin rakennettiin, Pohjoismaissa muun muassa Uppsalaan (1663)[2] ja Helsingin yliopistoon. Joissakin paikoissa säettä edelsi lause "Taceant colloquia; effugiat risus" (suom. "Puheet hiljenevät, kaikkoaa nauru").

Bolognan yliopisto sai anatomisen teatterinsa vuonna 1637. Sali tuhoutui toisessa maailmansodassa vuonna 1944 mutta ennallistettiin nopeasti alkuperäiseksi.[3]

Ruumiinavaukset keskiajan yliopistoissa

Mondino de Luzzin kirja Anatomia (1316) oli ensimmäinen anatomian oppikirja, joka perustui ihmisille tehtyihin ruumiinavauksiin. Se antoi virikkeitä aloittaa antiikin jälkeen uudelleen ruumiinavaukset anatomisen tiedon hankkimiseksi. Käytännön alkaminen jää hämäräksi, sillä dissektioita järjestettiin aluksi professorien kotona, minkä takia niistä ei jäänyt jälkiä yliopistojen virallisiin dokumentteihin.[4]

Varhaisimmat yliopistojen määräykset ruumiinavauksista ovat myöhempiä kuin niiden todellinen alku lääketieteen opinnoissa. Ensimmäiset viralliset ohjeet julkaistiin Montpellierissä 1340, Bolognassa 1405, Padovassa 1465 ja Pariisissa 1477. Tiedetään kuitenkin, että Pariisissa tehtiin piispa Arrasin ruumiinavaus vuonna 1407. Anatomiset teatterit olivat vasta renessanssiaikana tehty uudistus.[4]

Kirkon asettamia kieltoja dissektioille on nähtävästi liioiteltu. Ruumiiden avaamiseen on silti aina sisältynyt teologisia ja psykologisia ongelmia.[4]

Ruumiinavaukset Turun Akatemiassa
Bolognan anatominen teatteri sisältää loisteliaita yksityiskohtia, kuten antiikin lääkäreitten veistoksia (mm. Hippokrates ja Galenos). Sali on vain lievästi korotettu. Professorin kateederi kohoaa kaikkien muiden yläpuolelle.

Vuonna 1640 perustetussa Turun Akatemiassa lääketieteen professori Elias Tillandz (1640–1693) järjesti Suomen ensimmäisen anatomisen leikkelynäytöksen Turussa vuonna 1686. Sitä varten tarvittiin kuninkaan lupa ja leikkely tapahtui julkisesti akatemian suuressa auditoriossa. Tillandzin tiedetään järjestäneen myöhemmin leikkelytilaisuuksia myös kotinsa yhteydessä, jonne hän oli järjestänyt yksityisen anatomisen teatterin. Vuonna 1747 annettiin kuninkaallinen asetus, joka salli leikkelyjen suorittamisen valtakunnan yliopistoissa kanslerin luvalla. Silloin myös yliopistot saivat luvan rakentaa omilla varoillaan anatomisia saleja. Ruumiiden leikkelyyn liittyi juhlavuutta, sensaation tuntua ja suuren yleisön uteliaisuutta. Vähitellen anatominen leikkely muuttui kuitenkin kokonaan akatemian sisäiseksi toiminnaksi. [5]

Helsingin yliopiston anatominen teatteri

Helsingin yliopistoon rakennettiin 1928 anatomian rakennus Athena. Siitä löytyy seitsemän metriä korkea ja jyrkästi nouseva luentosali, joka rakennettiin renessanssin anatomisten teattereiden esikuvien mukaiseksi.[6][7] Nykyään Kruununhaan Siltavuoressa sijaitseva rakennus on kasvatustieteellisen tiedekunnan käytössä.

Katso myös

Lähteet
  1. Teatro anatomico Universita degli Studi di Padova. Viitattu 18.8.2020.
  2. Anatomiska teatern Museum Gustavianum. Uppsala universitet. Arkistoitu 27.6.2013. Viitattu 14.8.2020.
  3. Il teatro anatomico Biblioteca Comunale dell' dell'Archiginnasio. Viitattu 14.9.2020. (italiaksi)
  4. Jacquart, Danielle: Anatomy, physiology, and medical theory. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 594–596. Cambridge University Press, 2013.
  5. Arno Forsius: Anatomisten leikkelyjen alku Turun Akatemiassa. Suomen Lääkärilehti, vol. 15, s. 1720, 1996. Artikkelin verkkoversio.
  6. Korvenmaa, Pekka: Anatomian laitos. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 103–105. Helsingin Yliopisto, Sanomaprint 1989.  ISBN 951-875-148-X
  7. Vinkki: Vanha anatomian laitos tutuksi Helsingin Sanomat. 21.2.2019. Viitattu 5.3.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.