Anatoliankoira

Anatoliankoira on turkkilaisen laumanvartijarodun kangalinkoiran entinen Suomen Kennelliiton mukainen nimi. FCI:n tekemän nimimuutoksen myötä myös Suomen Kennelliitto vaihtoi rodun uudeksi viralliseksi nimeksi kangalinkoira.

Anatoliankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Turkki
Määrä Suomessa rekisteröity 19[1]
Rodun syntyaika tuhansia vuosia sitten
Alkuperäinen käyttö laumanvartija
Nykyinen käyttö lauman vartiointi, vahtikoira
Muita nimityksiä kangalinpaimenkoira, çoban köpeği, turkinpaimenkoira, karabaş, kangal, akbaş, kars
FCI-luokitus Ryhmä 2 #331
Ulkonäkö
Paino Uros 50–65 kg, narttu 40–55 kg
Säkäkorkeus Uros 74–81 cm, narttu 71–79 cm
Väritys Yleensä fawn mustalla maskilla, mutta kaikki värit ovat sallittuja

Rotu tunnetaan kotimaassaan nimellä Çoban Köpeği eli "paimenen koira". Se ei siis entisestä suomalaisesta nimestään anatolianpaimenkoira huolimatta paimenna, vaan suojelee paimenen apuna lampaita ja muuta karjaa lähinnä susilta. Tämän vuoksi uutta rotunimeä harrastajien puolelta toivottiinkin, ettei vanha aiheuttaisi liikaa sekaannusta[2]

Eniten suosiota anatoliankoira on Turkin ulkopuolella saavuttanut Yhdysvalloissa. Siellä on muutama tuhat koiraa, joista suurin osa on rekisteröimättömiä työkoiria. Britanniassa ja Australiassa on muutaman sadan koiran kanta. Niitä on myös muun muassa Italiassa ja Saksassa. Suomeen ensimmäiset rekisteröidyt koirat tulivat vuonna 1984. Ensimmäinen pentue syntyi Suomessa vuonna 1988, ja siitä lähtien kannan koko on ollut noin kymmenen koiraa.

Ulkonäkö

Anatoliankoira on erittäin kookas molossikoira: uros on 74–81 cm korkea ja painaa 50–65 kg, narttu 71–79 cm ja 40–55 kg. Mustamaskinen fawn on yleisin väritys. Resessiivisesti periytyviä usein esiintyviä muita värejä ovat kolmivärinen, valkoinen ja punainen, harvinaisempina myös brindle, harmaa ja musta. Australiassa ja Yhdysvalloissa on omat rotujärjestöt kangalille, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa virallinen kennelliitto AKC tunnustaa vain anatoliankoiran. Valkoinen muunnos akbas muistuttaa ensi vilkaisulta aavistuksen verran isoja valkoisia laumanvartijoita, kuten slovakiancuvacia tai owczarek podhalanskia. Sillekin on Yhdysvalloissa oma yhdistys.

Rotu tunnetaan virallisen FCI-nimensä kangalinpaimenkoira lisäksi useilla eri nimillä, kuten karabas (musta pää), akbas (valkoinen pää) sekä kars, mutta ne ovat vain värityksen, karvanpituuden tai alueen mukaisia tyyppejä eivätkä erillisiä rotuja. Anatoliankoiran oikeasta nimestä ja hyväksyttävistä väreistä kiistellään eri puolilla maailmaa yhä edelleen. Suomessa noudatetaan FCI:n vahvistamaa rotumääritelmää, jonka mukaan nämä koirat hyväksytään kaiken värisinä ja myös pitkähköturkkisena anatoliankoira-nimisenä rotuna eli juuri sellaisina kuin ne kotimaassaan työkoirina toimivat. Kotimaan Turkin kennelliitto ei kuitenkaan nykyisin tunnusta lainkaan rotua nimeltä anatolianpaimenkoira, vaan on jakanut sen virallisesti kahdeksi eri roduksi: valkoiseksi akbashiksi[3] ja useimmiten hiekanväriseksi, mustamaskiseksi kangaliksi[4]. Vuonna 2018 FCI hyväksyi viimein Turkin kannan nimiasiaan ja korvasi anatoliankoiran rotumääritelmän kangalinkoiran rotumääritelmällä.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

Anatoliankoira on erinomainen perhekoira[6] edellyttäen, että olosuhteet – kuten kotikasvatus ja asuinympäristö – ovat kohdallaan, muuten saattaa tapahtua vahinkoja, varsinkin lapsiperheiden on syytä olla varuillaan. Se on myös luonnostaan erittäin kova vartiokoira. Kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi se vaatii vahvan ja oikeudenmukaisen omistajan. Hallitsevan luonteensa vuoksi se ei ole helppo ja kaikille sopiva rotu. Parhaiten rotu menestyy maalla, missä on mahdollista järjestää sille riittävästi tilaa toteuttaa vartioimisviettiään sen aiheuttamatta haittaa tai vaaraa naapurustolle, sillä vartioimiseen kuuluu olennaisena osana esimerkiksi haukkuminen.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.