Anatoli Rheinbott

Rheinbott palveli Venäjän armeijassa vuodesta 1885. Hän kävi Aleksanterin kadettikoulun, Mihailovin tykistökoulun ja Nikolain yleisesikunta-akatemian. Kapteenin arvon vuonna 1900 saanut Rheinbott oli vuosina 1901–1903 Suomen kenraalikuvernöörinkanslian palveluksessa. Sen jälkeen hän oli tammikuusta 1903 elokuuhun 1905 Uudenmaan läänin lääninsihteerinä, ja sai ylennyksen everstiluutnantiksi 1903 ja everstiksi 1904.[1] Lääninsihteeri Rheinbott hoiti Uudenmaan läänin kuvernöörin tehtäviä huhtikuusta 1905 alkaen, sillä kuvernööri Mihail Kaigorodov oli järjestänyt itselleen virkavapaata terveyssyistä kuultuaan suomalaisten aktivistien suunnittelevan hänen salamurhaansa. Myös Rheinbottin murhaa kaavailtiin, mutta hän liikkui aina vahvan henkivartion turvaamaana. Rheinbott sai päälleen suomalaisten vihan suojelemalla oikeudenkäynniltä kahta venäläistä poliisia, joita syytettiin mellakkaan yllyttämisestä ja siihen osallistumisesta Helsingissä. Vaikka kyseiset poliisit osoittautuivat myöhemmin väärän ilmiannon uhreiksi, venäläinen esivalta menetti uskottavuuttaan Rheinbottin menettelyn seurauksena.[2]

Uudenmaan läänin uudeksi kuvernööriksi nimitettiin 23. elokuuta 1905 Aleksandr Lvovski, ja Rheinbott määrättiin tämän tilalle kenraalikuvernöörinkansliaan. Lvovski astui kuitenkin virkaan vasta 2. lokakuuta. Syyskuun lopussa viimeisiä päiviä vt. kuvernöörinä toiminut Rheinbott alkoi vainoharhaisesti pelätä suomalaisten suunnittelevan Helsingissä aseellista kapinaa, vaikka ainoat tiedot siitä perustuivat muutamaan epäluotettavaan santarmiraporttiin. Rheinbott ei luottanut kenraalikuvernööri Ivan Obolenskiin, joten voidakseen esiintyä tilanteen pelastajana hän päätti aloittaa vastatoimet itse Obolenskin ollessa Viipurinlahdella osallistumassa keisari Nikolai II:n metsästysretkeen. Kun uhkaan ei suhtauduttu vakavasti Suomeen sijoitetun 22. armeijakunnan eikä myöskään Pietarin sotilaspiirin esikunnassa, Rheinbott lähetti 29. syyskuuta 1905 laivaston kautta avunpyynnön Venäjän meriministeri Aleksei Birileville, joka lähetti kaksi panssarilaivaa ja kaksi muuta alusta torjumaan kuviteltua kapinaa. Sotalaivat viipyivät Helsingin edustalla 4.–13. lokakuuta, mutta kaupunki pysyi rauhallisena. Suomalaisten väitteiden mukaan Rheinbott olisi myös määrännyt levittämään Helsingin kaduille kapinasta kertovia punaisia lappuja saadakseen toimintansa näyttämään perustellulta. Rheinbott päätettiin tämän jälkeen lähettää kokonaan pois Suomesta.[3]

Marraskuusta 1905 tammikuuhun 1906 Rheinbott palveli Kazanin kuvernementin hallinnossa. Tammikuusta 1906 joulukuuhun 1907 hän oli Moskovan kaupunginpäällikkönä. Tähän tehtävään nimitettäessä hän sai kenraalimajurin arvon.[1] Rheinbottin päällikkökautena poliisin korruption on sanottu olleen Moskovassa erityisen häikäilemätöntä.[4] Rheinbott erotettiin lopulta kaupunginpäällikön virasta, kun senaattori Nikolai Garinin johdolla tehty selvitys osoitti hänen kavaltaneen julkisia varoja. Vuonna 1908 Rheinbott siirrettiin pois myös armeijan palveluksesta ja Garin sai häntä vastaan nostettua syytteen. Rheinbott tuomittiin vuonna 1911 korvauksiin, viraltapanoon ja yhden vuoden vankeuteen, mutta keisari armahti hänet.[4][1] Rheinbott otettiin takaisin palvelukseen vuonna 1914. Samana vuonna hän muutti sukunimekseen Rezvoi. Maailmansodan aikana hän toimi luoteisrintaman lääkintätoimen päällikkönä joulukuusta 1914 tammikuuhun 1915. Viimeksi hän oli 40. jalkaväkidivisioonan komentajana heinäkuusta 1916 toukokuuhun 1917, minkä jälkeen hänet siirrettiin reserviin.[1]

Eri tietojen mukaan Rheinbott olisi kuollut vuonna 1918 tai 1920.[1]