Anatoli Lunatšarski

	; Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski
Henkilötiedot
Syntynyt	1875; Poltava, Ukraina
Kuollut	1933 (57–58 vuotta); Menton, Ranska
Kansalaisuus	Neuvostoliitto
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	venäjä
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski (ven. Анато́лий Васи́льевич Лунача́рский; 1875 Poltava, Ukraina – 1933 Menton, Ranska[1]) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.[2]

Lunatšarski opiskeli Zürichin yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten Rosa Luxemburgin ja Leo Jogichesin. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului Aleksandr Bogdanovin kannattajiin 1908. Hän tutustui Bogdanoviin ja Maksim Gorkiin Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, Mihail Pokrovski ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.^lähde?

Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirinsä". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet Vladimir Iljitš Leninin ja Lev Trotskin kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poljanski aloittivat uudelleen sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperjod («Вперёд»; Eteenpäin) toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit, ja liittyi Mežrajonka-ryhmään, joka yhdistyi bolševikkeihin heinä-elokuussa 1917.^lähde?

Vallankumouksen jälkeen 1917 Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi kansankomissaariksi,[1] ja hän oli myös vastuussa valtion sensuurista. Lunatšarski määräsi Kornei Tšukovskin artikkelin koko loppuosan julkaistavaksi laajalevikkisessä Lehdistö ja vallankumous -aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan ja uuden maailman edustajiin (Anna Ahmatova versus Vladimir Majakovski). Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen proletkult ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolšoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus.^lähde? Vuonna 1929 Lunatšarski menetti komissaarin virkansa[1] ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti Neuvostoliittoa Kansainliitossa^lähde?. Josif Stalin nimitti hänet suurlähettilääksi Espanjaan vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin oli astunut uuteen virkaansa[1].

Lunatšarskin merkitys oli siinä, että hän suhtautui melko vapaamielisesti kokeilevaan, moderniin ja klassiseen taiteeseen ja pyrki säilyttämään arkkitehtuuria ja taidetta vallankumouksen jälkeisinä aikoina. Hän oli useiden aikakauslehtien toimittaja.[1]

Lunatšarski ja Lenin tarkistavat kunniakomppaniaa vuonna 1920.

Suomennetut teokset

Työkoulun periaatteet: liitteenä Neuvostotasavallan asetus yhtenäisestä työkoulusta, Suomalaisen kommunistisen puolueen keskuskomitea 1919
Yhtenäisen työkoulun johtavat periaatteet, Leningrad: Kirja 1929

Lähteet

Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Lunatšarski, Anatoli”, Otavan kirjallisuustieto, s. 457. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X. (Lähde koskee vuotta ja paikkakuntaa)
Peter Rollberg (2009). Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema. Rowman & Littlefield, 420-422.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Otavan-1] Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Lunatšarski, Anatoli”, Otavan kirjallisuustieto, s. 457. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X. (Lähde koskee vuotta ja paikkakuntaa)

[2] Peter Rollberg (2009). Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema. Rowman & Littlefield, 420-422.