Anatoli Aleksin

Anatoli Georgijevitš Aleksin (ven. Анато́лий Гео́ргиевич Але́ксин, oikea sukunimi Goberman, Гоберман; 3. elokuuta 1924 Moskova – 1. toukokuuta 2017 Luxemburg[1]) oli Israelissa asunut venäläinen kirjailija[2].

Anatoli Aleksin syntyi Stalinin vainoissa vangitun puoluevirkailijan perheeseen. Hän valmistui Moskovan orientalistiikan instituutista vuonna 1950 ja julkaisi samana vuonna ensimmäisen lastenkirjansa Kolmekymmentä yksi päivää: pioneeripojan päiväkirja (Tridtsat odin den: dnevnik pionera Saši Vasilkova). Vuoteen 1966 saakka Aleksin kirjoitti lastenkirjoja ja sen jälkeen nuorisolle tarkoitettuja moraalikysymyksiin keskittyneitä psykologisia kertomuksia. Osa niistä julkaistiin Junost-kirjallisuuslehdessä, jonka toimituskuntaan Aleksin kuului vuodesta 1969. Myöhemmin hän alkoi laatia kertomuksiensa pohjalta näytelmiä. Vuodesta 1970 lähtien Aleksin toimi Venäjän kirjailijaliiton sihteeristön jäsenenä. Vuonna 1978 hän sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon, minkä jälkeen hänen kootut teoksensa ilmestyivät kolmensadan tuhannen kappaleen painoksena.[2][3]

Aleksin muutti 1993 Israeliin, jossa hän kirjoitti aikuisille tarkoitettuja romaaneja sekä muistelmia[2].

Suomennettuja teoksia

Lähteet
  1. Скончался классик детской литературы Анатолий Алексин MK. 1.5.2017. Viitattu 2.5.2017. (venäjäksi)
  2. Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 55–56. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2013). (venäjäksi)
  3. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 37. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.