Anatol Tschepurnoff

Anatol Tschepurnoff (19. joulukuuta 1871 Loviisa[1] – 29. huhtikuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen rautatievirkamies ja shakkimestari. Hän oli ensimmäinen shakin suomenmestari ja ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen shakinpelaaja[2].

Tschepurnoffin vanhemmat olivat päätirehtööri, ratainsinööri Alexej Tschepurnoff ja Nadine Markov. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin lyseosta 1891 ja opiskeli Polyteknillisessä opistossa. Tschepurnoff toimi rautatievirkamiehenä Pietarissa ja hän oli valtion rautateiden talousosaston kirjanpitäjänä Viipurissa, Mikkelissä ja vuodesta 1929 alkaen Helsingissä.[3][4]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän pelasi useissa turnauksissa Pietarissa. Sodan jälkeen hän voitti ensimmäisen Suomen shakkimestaruuden vuonna 1922. Hän osallistui ensimmäisiin epävirallisiin shakkiolympialaisiin Pariisissa vuonna 1924. Hän sijoittui ensimmäiseksi valintaryhmässä 7 ja jäi tasoihin 4.–6. sijasta finaalissa. 20. heinäkuuta 1924 viisitoista edustajaa allekirjoittivat maailman shakkiliiton perustamisasiakirjan. 15 perustajajäsentä olivat Abonyi (Unkari), Grau (Argentiina), Gudju (Romania), Marusi (Italia), Nicolet (Sveitsi), Ovadija (Jugoslavia), Renalver y Zamora (Espanja), Rawlins (Iso-Britannia), Rueb (Alankomaat), Skalička (Tšekkoslovakia), Smith (Kanada), Towbin (Puola), Tschepurnoff (Suomi), Vincent (Ranska) ja Weltjens (Belgia).[5]

Vuonna 1926 hän sijoittui kolmanneksi Budapestissa. Vuonna 1927 hän edusti Suomea ensimmäisissä virallisissa shakkiolympialaisissa Lontoossa. Vuonna 1928 hän jäi tasoihin 12.–14. sijasta Haagissa (2. FIDEn amatöörimaailmanmestaruuskilpailuissa). Vuonna 1929 hän sijoittui seitsemänneksi Göteborgissa (14. pohjoismaisissa shakkimestaruuskilpailuissa). Seuraavana vuonna hän sijoittui kolmanneksi Tukholmassa samaisissa kilpailuissa. Vuonna 1930 hän jäi tasoihin sijoista 2.–4. Helsingissä, Eero Böökin voittaessa.[6] Seuraavana vuonna hän hävisi ottelun Böökiä vastaan (4,5 : 5,5).