Anamneesi (lääketiede)

Anamneesi tai esitiedot tarkoittaa terveydenhuollossa potilaan tai hänen saattajansa antamia terveystietoja[1], jotka kerätään haastattelemalla ja lukemalla potilaan aiempia sairauskertomuksia tai muita terveystietoja.

Lääkäri haastattelee potilasta Bangladeshin koleraepidemiassa vuonna 2013.

Erityisesti kliininen haastattelu on potilaan tutkimisen ensimmäinen ja usein informatiivisin vaihe, joten siihen kannattaa käyttää riittävästi aikaa. Esitietojen keräämistä seuraa usein aistein ja yksinkertaisin apuvälinein tehty potilaan tutkiminen, jonka jälkeen tehdään tarpeen mukaan erilaisia jatkotutkimuksia (esim. kuvantaminen ja verinäytemittaukset) oikean hoidon ja diagnoosin valitsemiseksi.

Tekniikka

Aiemmin kerättyihin tietoihin perehdytään ennen haastattelua, mutta vähintään tärkeimmät tiedot joudutaan usein tarkistamaan virheiden varalta. Kun potilaan terveystiedot ovat runsaat, hänestä on saatettu tehdä yhteenvetotekstejä, joiden avulla potilaan historiasta saadaan parempi käsitys nopeammin. Myös erilaiset rakenteiset ja visuaaliset esitykset potilastietojärjestelmissä voivat nopeuttaa vaihetta.

Esitieto- ja seulontalomakkeet (ml. digitaaliset) ovat toinen tapa edistää anamneesin tekoa. Tällöin tietyt asiat tulevat varmasti aina läpikäydyksi ja tapaamisaikaa säästyy, kun potilas pohtii vastaukset etukäteen.

Haastattelu on sosiaalista vuorovaikutusta. Ensinnäkin potilaalle tulee antaa riittävästi tilaa kokemustensa kuvaamiseksi – eli toisin sanoen "Kuuntele potilasta, hän kertoo sinulle diagnoosin". Yleensä aloitetaan mahdollisimman avoimilla kysymyksillä ja lopuksi esitetään kyllä-ei-kysymykset. Haastattelutapaa tulee säädellä potilaan mukaan; esitietojen kerääminen on erilaista esimerkiksi lapsilta, nuorilta ja ikäihmisiltä. Esimerkiksi ikääntymisen tuomiin haasteisiin kuuluvat esitietojen runsaus, kommunikaatio-ongelmat (aistien ja tiedonkäsittelyn heikentyminen), aliraportointi (häpeä, pelko, kieltäminen) ja yliraportointi (pitkäaikaisoireet).

Haastattelun sisältö alkaa rakentua tulosyyn perusteella. Yleisesti ottaen on tehokkainta noudattaa ns. Bayesilaista päättelyä, eli kussakin vaiheessa haastattelua ammattilainen punnitsee vaihtoehtoisia syitä ja hoitoja terveysongelmalle ja kerää vain niitä tietoja, jotka eniten auttavat nostamaan oikean vaihtoehdon esiin ja sulkemaan väärät vaihtoehdot pois. Usein on kuitenkin hyödyllistä kerätä systemaattisesti tietyn tautiryhmän, erikoisalan tai elinjärjestelmän mukainen anamneesi (esim. infektioanamneesi). Lääketieteelliseen tietämykseen kuuluu myös, että jokaiselle terveysongelmalle on oma ohjeellinen anamneesi, eli millainen anamneesi kerätään epäiltäessä kyseistä tilaa (esim. sepsisanamneesi) – näin aina tiedetään, miten tietty tila on mahdollista vahvistaa tai sulkea pois myös esitietojen osalta.

Sisältö

Anamneesiin voidaan kerätä muun muassa seuraavia tietoja

  • Ikä, sukupuoli
  • Aiemmat terveysongelmat (erityisesti pitkäaikaissairaudet, allergiat)
  • Aiemmat hoidot (erityisesti nykylääkitys)
  • Nykyoireet ja niiden vaikeuden, keston, laadun tai sijainnin muutokset ajan suhteen
  • Nykyoireiden helpottavat ja pahentavat tekijät, asiayhteydet ja liitännäisilmiöt
  • Muut oireet (oleellisia oireita jää eri syistä kertomatta)
  • Lähisukulaisten (periytyvät) sairaudet eli ns. sukuanamneesi
  • Työ, asuinolosuhteet, ihmissuhteet, seksi
  • Ravitsemus, liikunta, uni
  • Päihteet
  • Vapaa-ajan vietto, matkustelu, harrastukset
  • Perus- ja välinetoiminnot sekä vaativat päivittäistoiminnot
  • Omat uskomukset, toiveet ja voimavarat
  • Elämänkokemukset

Lähteet
  1. Lääketieteen sanasto: anamneesi Terveyskirjasto. 18.10.2016. Kustannus Oy Duodecim. Arkistoitu 26.5.2022. Viitattu 26.5.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.