Anaksagoras

Anaksagoras (m.kreik. Ἀναξαγόρας, noin 500 — 428 eaa.) oli antiikin Kreikan esisokraattisia filosofeja. Hän kuuluu joonialaisen luonnonfilosofian haaraan.

Anaksagoras
Henkilötiedot
Syntynytnoin 500 eaa.
Kuollut428 eaa.
Koulutus ja ura
Koulukunta joonialainen luonnonfilosofia
Tunnetut työt Luonnosta

Elämä

Anaksagoras oli kotoisin Joonian Klazomenaista.[1] Siellä hänellä oli jonkin verran omaisuutta ja myös poliittista toimintaa, mutta hän luopui niistä, koska pelkäsi niiden vaikeuttavan hänen harjoittamaansa totuuden etsintää. Kun häneltä kysyttiin, eikö hän välitä isänmaastaan, hän vastasi: ”Minähän välitän isänmaastani kovasti” ja osoitti taivasta. Augustinuksen mukaan Anaksagoras oli Anaksimeneen oppilas ja Arkhelaoksen opettaja. Augustinuksen tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa Anaksimeneen osalta, sillä tämä oli ollut yli 20 vuotta kuolleena Anaksagoraan syntyessä. Aristoteleen mukaan Anaksagoras oli saanut ainakin vaikutteita klazomenailaiselta filosofilta ja ihmeidentekijältä Hermotimokselta.

Anaksagoraan elämäkerrallinen ajoitus on ongelmallista. Hyvin yleisen näkemyksen mukaan hän muutti jo varhaisessa miehuusiässä Ateenaan, josta oli nopeasti tulossa kreikkalaisen kulttuurin keskus, ja asui siellä 30 vuotta.[1] Toisen näkemyksen mukaan Anaksagoras oli jo yli 40-vuotias Ateenaan asettuessaan ja vaikutti siellä parisenkymmentä vuotta.[2] Anaksagoras oli läheisissä yhteyksissä Perikleehen,[1] jonka kerrotaan ihailleen häntä, ja tragediarunoilija Euripides sai häneltä kiinnostuksen tieteeseen ja inhimillisyyteen. On väitetty myös Sokrateen olleen hänen oppilaitaan, mutta tätä vastaan sotii ainakin Sokrateen Faidon-dialogissa esittämä omaelämäkerrallinen tieto, jonka mukaan hän olisi tutustunut Anaksagoraan ajatuksiin tämän kirjan välityksellä. Myös Cicero antaa ymmärtää, että vaikutus oli ollut epäsuora.[3]

Anaksagorasta arvostettiin, koska hän oli etevä tähtitieteessä ja matematiikassa, mutta yhtä lailla koska hän oli kaikessa askeettisuudessaan arvokas hahmo, eikä hänellä kertomusten mukaan ollut mitään heikkouksia. Anaksagoras oli se henkilö, joka toi filosofian ja tieteellisen uteliaisuuden hengen Jooniasta Ateenaan.

Pidemmän päälle aikakaudelle ominaisen polyteismin kyllästämä yhteiskunta ei voinut suvaita hänen uskomuksiaan. Esimerkiksi Perikleen viholliset käyttivät rahvaan taikauskoisuutta hyväkseen ja saivat heidät usutettua hänen kimppuunsa hänen ystävänsä ajatusten vuoksi. Lopulta Anaksagoras pidätettiin syytettynä uskonnon vakiintuneiden oppien vastustamisesta. Joidenkin lähteiden mukaan häntä syytettiin jopa persialaismielisyydestä, joka oli rikos monissa kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa. Perikles sai käyttää kaikki puhujanlahjansa saadakseen ystävänsä vapaaksi. Silti Anaksagoras ajettiin pois Ateenasta, ja hän vetäytyi Lampsakokseen (noin 434 tai 433 eaa.), jossa hän kuoli vuonna 428 eaa. koko kaupungin arvostamana henkilönä.

Ajattelu

Anaksagoras kirjoitti monien muiden esisokraatikkojen tavoin teoksen nimeltä Luonnosta (Peri fyseōs).[4]

Järki kaiken luojana

Anaksagoraan mukaan maailman on luonut äärettömästä ainemassasta jonkinlainen jumaluus, jota hän kutsuu Järjeksi (kreikaksi nous). Massa on ollut olemassa jo kaiken alussa. Alun perin eri kappaleet kuitenkin olivat olemassa mittaamattoman pieninä, lukumäärältään loputtomina osasina ja sekoitettuna eri tavalla tässä kaoottisessa ainemassassa. Nämä osaset muodostivat siemenet (spermata) tai pienoiskuvat kaikista kappaleista, joita myöhemmin tuli olemaan, mutta ne piti erottaa massasta ennen kuin ne saattoivat saada nimen ja luonteen.

Tämän luokittelun, jossa siis kaikki samanlaiset kappaleet erotettiin eroon erilaisista, suoritti Järki. Tämä erityinen Järki oli yhtä rajoittamaton kuin kaoottinen alkumassa, mutta puhdas ja riippumaton (mounos ef eoutou) tästä massasta ja kaikkialla samanlainen, päinvastoin kuin Herakleitoksen opettama Äly. Järki sisälsi kaiken tiedon ja voiman ja hallitsee kaikkea elämää. Näin se on kaiken liikkeen alku, ja liike sen ensimmäinen olomuoto.

Järki suoritti erottelun laittamalla kaiken nopeaan pyörimisliikkeeseen. Osaset eivät kuitenkaan erottuneet toisistaan täydellisesti, vaan kaikki sisältää hieman kaikkea.[5] Kappaleiden luokittelun määrittelee se ”siemen”, joka on kappaleessa vallitsevana. Aristoteles syytti Anaksagorasta siitä, että tämä ei tee selvää eroa Järjen ja psyyken välille. Sokrates taas huomautti, että tämä Järki on vain deus ex machina, jolle hän ei suostu antamaan sellaisia ominaisuuksia kuin suunnittelu ja tieto.

Kylmä sumu ja lämmin eetteri

Anaksagoras selitti myös tarkemmin niitä eri vaiheita, joiden kautta alkuperäinen kaaos muuttui kosmoksen nykyiseksi järjestykseksi. Kaaoksen rikkoi ensimmäisenä jako kylmään sumuun ja lämpimään eetteriin. Kun kylmä lisääntyi, syntyi vesi, maa ja kivet. Elämän siemenet, jotka edelleen leijuivat ilmassa, tulivat alas sateiden mukana, ja näin saivat alkunsa kasvit. Eläimet, mukaan lukien ihmiset, syntyivät lämpimästä ja kosteasta savimaasta.

Aistien antamaa tietoa ei voida Anaksagoraan mukaan pitää kovin suuressa arvossa. Hän päätti olla luottamatta aisteihin ja asetti suuremman arvon asioiden mietiskelyn tuottamille johtopäätöksille. Hän esimerkiksi ajatteli, että lumessa täytyy olla yhtä lailla mustaa kuin valkoistakin, eihän se muuten voisi sulaessaan muuttua tummaksi vedeksi.

Taivaankappaleet

Taivaankappaleita koskevien havaintojen perusteella Anaksagoras muodosti uudenlaisia teorioita kaikkeutta hallitsevista laeista, ja hän joutui sen vuoksi törmäyskurssille yleisten uskomusten kanssa. Hän yritti muodostaa tieteelliset selitykset taivaankappaleiden pimennyksille, meteoreille, sateenkaarille ja auringolle. Taivaankappaleet olivat hänen mielestään maasta repeytynyttä, pyörimisliikkeen vuoksi palamaan syttynyttä massaa. Hänen mukaansa tähdet ovat auringon tavoin tulikuumaa kiveä, mutta tähtien suuren etäisyyden vuoksi emme voi tuntea niiden kuumuutta.[5]

Anaksagoras selitti tiettävästi ensimmäisenä Kuun valon olevan heijastunutta, joskin Parmenideen teoksissa on arvoituksellinen kohta, joka viittaa siihen, että jo hän olisi tiennyt asian.[5] Auringon Anaksagoras arvioi olevan suurempi kuin Peloponnesos. Hän tiesi Kuun olevan paljon lähempänä Maata kuin Aurinko ja esitti auringonpimennyksille oikean selityksen.[5] Kuussa hän väitti olevan vuoria ja arveli olevan myös asutusta.[5]

Aineen rakenne

Jokaisessa aineessa oli Anaksagoraan mukaan hieman kaikkia muita aineita[5]. Näin esimerkiksi vehnässä on muun muassa karvoja, verta ja nahkaa. Kun eläin syö vehnää, vehnän sisältämä nahka liittyy eläimen nahkaan, veri eläimen vereen ja niin edelleen. Hänen mukaansa kaikissa aineissa on myös esimerkiksi hieman tulta, mutta yleensä tuleksi sanotaan vain ainetta, jossa tätä alkuainetta on eniten.[5] Tyhjää tilaa ei Anaksagoraan mukaan ole olemassa, vaan esimerkiksi vesikello tai täyteen puhallettu nahka osoittavat, että siellä, missä ei näytä olevan mitään, on ilmaa.[5]

Teoriallaan kaiken alkuna olevista pienistä osasista ja painottamalla alkusynnyn mekaanista prosessia Anaksagoras loi pohjan teorialle atomeista. Ensimmäisenä sanaa atomos, jakamaton, käytti kuitenkin myöhemmin Demokritos. Toisaalta painottaessaan järjestyksen olevan järjen seurausta hän loi teorian, jonka mukaan luonto on suunnittelun seurausta. Tämä ajattelu siirtyi Aristoteleelle, jolle ajatus merkitsi ikään kuin selkeän ajattelun aamunkoittoa levottomien unien jälkeen. Aristoteleelta ajattelu siirtyi hänen kommentaattoreilleen, ja Averroëksen vaikutuksesta nämä asiat tulivat laajalti tunnettuiksi ja yleisen spekuloinnin kohteeksi.

Lähteet
  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 56–59 (II.3), 453–455. (Bioi kai gnōmai tōn en filosofia eudokimēsantōn, 200-luku.) Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen. Helsinki: Summa, 2002. ISBN 952-5418-07-3.
  • Hudson, John: Suurin tiede – kemian historia, s. 23. (The History of Chemistry, 1993.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1995. ISBN 951-884-171-3. (Aineen rakenteesta)
  • Mansfeld, Jaap: The chronology of Anaxagoras’ Athenian period and the date of his trial. Part I. Mnemosyne, 1979, 32. vsk, s. 39–69. (englanniksi)
  • Mansfeld, Jaap: The chronology of Anaxagoras’ Athenian period and the date of his trial. Part II. Mnemosyne, 1980, 33. vsk, s. 17–95. (englanniksi)

Viitteet
  1. Taylor, C. C. W.: Anaxagoras and the Atomists. Teoksessa Taylor, C. C. W.: From the Beginning to Plato. Routledge History of Philosophy, s. 208–219. Routledge History of Philosophy, osa I. London: Routledge, 2003. ISBN 0415308739. (englanniksi)
  2. Mansfeld 1979; Mansfeld 1980.
  3. Cicero: Keskusteluja Tusculumissa (Tusculanae disputationes) V 10: usque ad Socratem, qui Archelaum, Anaxagorae discipulum, audierat (”aina Sokrateeseen, joka oli kuunnellut Anaksagoraan oppilasta Arkhelaosta”).
  4. Sarton, George: Ancient Science Through the Golden Age of Greece, s. 241. Dover classics of science and mathematics. Courier Dover Publications, 1993. ISBN 0486274950. Google Books. (englanniksi)
  5. Bertrand Russell: ”Anaksagoras”, Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, I osa, s. 81-82. Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1948.

    Teokset

    Suomennokset
    • Anaksagoras: Fragmentit. Käännös ja jälkisanat Reijo Valta. Kurikka: Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2000. ISBN 952-5353-03-6.

    Tekstifragmenttien laitoksia
    • Diels, Hermann & Kranz, Walther (toim.): ”59 B: Anaxagoras”, Die Fragmente der Vorsokratiker. Kolme osaa. Uusintapainos 6. painoksesta. Berlin: Weidmann, 1974. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
    • Sider, David: The Fragments of Anaxagoras. Meisenheim am Glan: Anton Hain, 1981. Anaksagoraalta säilyneiden fragmenttien kreikankielinen alkuteksti, englanninkielinen käännös sekä selityksiä.

    Kirjallisuutta
    • Burnet, John: ”Anaxagoras of Klazomenai”, Early Greek Philosophy. London: A. & C. Black Ltd, 1920. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
    • Schofield, Malcolm: An essay on Anaxagoras. 1980. Cambridge: Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521042615. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    Antiikin filosofia – Esisokraattinen filosofia
    Miletoslaiset
    Pythagoralaiset
    Efesoslaiset
    Elealaiset
    Pluralistit
    Atomistit
    Sofistit
    Muita
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.