Anakondat
Anakondat (Eunectes) on eteläamerikkalainen boakäärmeiden suku, johon kuuluu osittain vedessä eläviä, suurikokoisia käärmeitä. Lajeja tunnetaan neljä elossa olevaa ja yksi sukupuuttoon kuollut. Suurin ja laajimmalle levinnyt laji on viheranakonda (Eunectes murinus).
Anakondat | |
---|---|
Viheranakonda (Eunectes murinus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
Heimo: | Boakäärmeet Boidae |
Alaheimo: | Boat Boinae |
Suku: |
Anakondat Eunectes Wagler, 1830 |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Anakondat ovat väriltään kellertäviä tai vihreitä.lähde? Ne ovat suurikokoisia käärmeitä, ja viheranakonda on suurin elossa oleva käärmelaji.[2] Pituudeltaan verkkopyton kasvaa muutaman metrin pidemmäksi, mutta viheranakonda on huomattavasti painavampi. Pisin mitattu viheranakonda on ollut yli kymmenmetrinen, mutta nykyään yli kuusimetrisetkin yksilöt ovat erittäin harvinaisia. Suurimmat viheranakondat ovat naaraita, sillä urokset eivät juuri kasva kolmea metriä pitemmiksi.lähde? Muut anakondalajit ovat pienempiä: paraguaynanakondan (Eunectes notaeus) naaraat ovat yleensä kolmimetrisiä ja mustatäpläanakonda (Eunectes deschauenseei) jää kaksimetriseksi.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Anakondien suku on levinnyt laajalle alueelle Etelä-Amerikassa.[2] Laajin levinneisyysalue on viheranakondalla, joka elää metsäisissä elinympäristöissä Boliviassa, Brasiliassa, Ecuadorissa, Guyanassa, Kolumbiassa, Paraguayssa, Perussa, Ranskan Guayanassa, Surinamessa, Trinidadilla ja Venezuelassa. Paraguaynanakonda elää Koillis-Argentiinassa, Boliviassa, Lounais-Brasiliassa, Paraguayssa ja Uruguayssa.[1][2] Savanneilla Brasilian koillisosissa ja Ranskan Guayanan rannikkoseuduilla tavataan mustatäpläanakondaa. Suvun huonoiten tunnettu laji, Eunectes beniensis, elää vain Bolivian koillisosissa.[1][2]
Elintavat
Anakondat ovat elintavoiltaan semiakvaattisia; ne elävät osittain maalla, osittain esimerkiksi joissa ja järvissä.[2] Anakondilla ei ole myrkkyhampaita, vaan ne saalistavat kuristamalla nisäkkäitä ja lintuja. Anakondat lamaannuttavat uhrinsa estämällä sen hapen saannin. Joka kerralla kuristusotteessa olevan uhrin hengittäessä ulos, käärme kiristää otettaan. Suuret, 6–8-metriset yksilöt voivat tappaa ja syödä jaguaarin, mutta useimmat jäävät sen verran pieniksi, että tyytyvät pienempään ravintoon.lähde?
Luokittelu ja evoluutio
Anakondien lähimmät sukulaiset ovat sateenkaariboat (Epicrates), joista ne erkanivat arviolta noin 25 miljoonaa vuotta sitten oligoseenilla.[3] Ainoa tunnettu fossiilinen anakondalaji on Eunectes stirtoni, joka eli keskisellä mioseenilla noin 16 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiiliset nikamat ovat samaa kokoluokkaa kuin nykyisen viheranakondan keskikokoisilla yksilöillä.[2]
- Eunectes beniensis
- Mustatäpläanakonda (Eunectes deschauenseei)
- Viheranakonda (Eunectes murinus)
- Paraguaynanakonda (Eunectes notaeus)
- †Eunectes stirtoni
Lähteet
- Guinnessin ennätyskirja: Eläinmaailman ennätykset (1978)
Viitteet
- Wallach, Van & Williams, Kenneth L. & Boundy, Jeff: Snakes of the World: A Catalogue of Living and Extinct Species, s. 290–291. Boca Raton: CRC Press, 2014. ISBN 978-1-4822-0848-1. (englanniksi)
- Hsiou, Annie S. & Albino, Adriana M.: Presence of the Genus Eunectes (Serpentes, Boidae) in the Neogene of Southwestern Amazonia, Brazil. Journal of Herpetology, 1.12.2009, 43. vsk, nro 4, s. 612–619. Society for the Study of Amphibians and Reptiles. doi:10.1670/08-295.1. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 29.5.2021. (englanniksi)
- Reynolds, R. Graham et al.: Molecular phylogeny and historical biogeography of West Indian boid snakes (Chilabothrus). Molecular Phylogenetics and Evolution, syyskuu 2013, 68. vsk, nro 3, s. 461–470. doi:10.1016/j.ympev.2013.04.029. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.5.2021. (englanniksi)
- Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Eunectes The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 29.5.2021. (englanniksi)