Ana Luísa Amaral

Ana Luísa Amaral (5. huhtikuuta 1956 Lissabon – 5. elokuuta 2022) oli portugalilainen runoilija, kielenkääntäjä, kirjallisuudentutkija ja yhteiskunnallisesti vaikuttanut feministi.[1][2]

Ana Luísa Amaral

Amaral varttui Sintrassa, mutta asui sittemmin Leça da Palmeirassa ja Portossa. Hän valmistui germanistiikassa ja sai filosofian tohtorin arvon pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden alalla Porton yliopistosta. Amaral julkaisi uransa aikana yli kolmen tusinan verran kirjoja, joihin kuului runouden ohella esseitä[2], näytelmäkirjallisuutta, fiktiota ja lastenkirjallisuutta. Hänen teoksiaan julkaistiin monissa eri maissa, ja hän sai lukuisia kansallisia sekä kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Palkintojen joukossa ovat Portugalin kirjailijaliiton runouden suurpalkinto (2008), Prémio Jacinto do Prado Coelho (2018), Prémio Vergílio Ferreira (2020) ja Prémio Rainha Sofia (2021). Amaral pääsi kirjoituksillaan edustetuksi moniin portugalilaisiin ja kansainvälisiin antologioihin.[1]

Amaral työskenteli Porton yliopiston kirjallisuuden tiedekunnassa. Hän toimi Instituto de Literatura Comparada Margarida Losan hallituksessa feministisen tutkimuksen sekä vertailevan runoudentutkimuksen aloilla[2] ja johti instituutin sisällä kansainvälistä tutkimusryhmää Intersexualidades. Amaralin akateemisiin julkaisuihin kuuluu Dicionário da crítica feminista, jonka kirjoittajana oli hänen lisäkseen Ana Gabriela Macedo. Amaral vaikutti tasa-arvon ja sosiaalisen solidaarisuuden asioille omistautuneena aktivistina.[1] Kielenkääntäjänä hän käänsi muiden muassa Emily Dickinsonin, William Shakespearen ja Louise Glückin kirjoituksia.[2] Amaral kuoli pitkittyneeseen sairauteen elokuussa 2022.[1]