Amputaatio

Amputaation syitä voivat olla sepsis, diabetes, verenkiertohäiriöt, tapaturmat, infektiot ja kasvaimet.[1][2] Amputaatiotyyppejä voivat olla esimerkiksi reisiamputaatio tai sääriamputaatio.[3] Kirurgisena toimenpiteenä amputaatio suoritetaan, mikäli kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä olevan sairauden leviäminen muualle kehoon halutaan estää.[4]

Amputoidun aivot kykenevät muistamaan vuosikausia amputaation jälkeen ne ruumiinosat, jotka on menetetty.[5] Ilmiön ovat löytäneet aivoskannauksessa Oxfordin yliopiston tutkijat.[5] Amputaation tavoitteena on hyvävoimainen proteesin kestävä tynkä.[3] Amputaatio voi olla joskus ainoa tapa pelastaa ihmisen henki.[6]

Aavesäryllä tarkoitetaan neuropaattista eli hermovaurioista johtuvaa kipua.[7] Jotkut amputaatiopotilaat kertovat kokevansa poistetussa jäsenessään haamukipua.[4] Keskimäärin joka toisella amputaatiopotilaalla on aavesärkyjä.[8] Se on särky, joka syntyy katkaisukohdan vaurioituneissa hermopesäkkeissä mutta joka aistitaan tuntuvaksi puuttuvassa jäsenessä.[9][10]

Muita tuntemuksia voivat olla kutina.[10][11] Potilas voi tuntea myös aavekrampin.[12] Potilas voi myös tuntea puuttuvan raaja liikkeen tai aistia sen asennon.[4] Aavekipu voi aiheuttaa vaikeuksia nukkumiseen ja ajaa itsetuhoisuuteen.[9] Jotkut potilaat väittävät proteesin hieronnan helpottavan tällaista särkyä. Tällöin kyseessä on mitä ilmeisimmin plasebo-vaikutus. Fantomi-ilmiö voi pysyä samanlaisena koko elämän, mutta myös muuttaa muotoaan, lieventyä ja hävitä kokonaan.[4]

Suomessa käytetään sähköhoitoa aavesärkypotilaille.[8] Maailmalla on käytössä suoraan aivoihin annettava stimulaatio.[8]

Monissa tapauksissa haamukivusta on apua proteesiin totuttauduttaessa. Amputoitu tynkä vaatii huoltotoimenpiteitä.[13] Tynkää voi alkaa särkemään pitkällisen seisomisen tai kävelyn seurauksena.[14]

Suomessa potilas saa proteesin noin neljän kuukauden kuluttua amputoinnista.[3] Tavoite olisi, että protesointiin päästäisiin jo 30-40 päivän kuluessa amputisoinnista.[3] Oikein ajoitettu protetisointi on tärkeää toipumisen kannalta.[3] Sen edellytys on kuitenkin riittävän hyvä kunto ja motivaatio.[15] Hankinta tehdään moniammatillisesti, jolloin paikalla on lääkäri, apuvälineteknikko ja fysioterapeutti.[15]

Proteesin sopivuus on tärkeää, koska sopimaton proteesi vahingoittaa tynkää.[3] Proteesien kanssa toimiminen vaatii opettelua.[16] Virheellinen kuormitus voi johtaa ihon tulehduksiin ja hiertymiin, jolloin voi syntyä painehaava, mikä vaikeuttaa protetisointia.[3]

Kaikki amputoidut eivät hyödy proteesista.[15]

Kuntoutuksella amputoitu henkilö voidaan saada palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä, vaikka amputaatio aiheuttaakin vajaakuntoisuutta ja vaikuttaa toimintakykyyn.[14] Lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla on mahdollisuus saada maksimaalinen hyöty proteeseista ja muista apuvälineistä.[14] Vertaistuki voi olla tärkeää amputoidulle.[11]

Kuntoutus voidaan jakaa neljään eri osaan, jotka ovat leikkausta edeltävä, operatiivinen, välitön leikkauksen jälkeinen sekä proteesin valmistus ja käytön omaksumisvaiheet.[17]

Amputaatiopotilaat tarvitsevat runsaasti terveys- ja sosiaalihuollon palveluita, koska amputaatio on niin raskas toimenpide, että se rajoittaa toimintakykyä huomattavasti.[17] Amputaatio voi johtaa siihen, että joutuu luopumaan harrastuksestaan.[14] Amputoidun henkilön asumisolosuhteita voidaan joutua muuttamaan, mikäli hän käyttää apuvälineitä liikkumiseensa asunnossaan.[7]

Työhönottotilanteessa amputaatio voi myös aiheuttaa hämmennystä ja johtaa jopa syrjintään.[6] Amputoidut henkilöt voivat joutua epäasiallisen tuijotuksen kohteeksi.[18] He joutuvat myös kohtaamaan loukkaavia kommentteja.[19][20]

Hoitoketjujen sujuvuus voi pelastaa amputaatiotilanteessa.[21] Lisähappi leikkauksen jälkeisenä aikana voi pelastaa jalan amputoinnilta on todettu Itä-Suomen yliopiston väitöskirjassa vuonna 2013.[22] Turun yliopistolle vuonna 2005 tehdyssä väitöstutkimuksessa todetaan verisuonikirurgian säästävän amputoinneilta.[23] Suomessa pihkaa on käytetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ehkäisemään amputaatiota.[24]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa amputoinnin on todettu olevan yhtä huono menetelmä, kuin raajan rekonstruktioinninkin.[25] Saksassa on onnistuttu siirtämään amputoidulle henkilölle kädet elinsiirtoleikkauksen avulla.[26]

Suomessa tukea amputoiduille tarjoavat Aktiiviset Amputoidut ry ja Suomen Nuoret Amputoidut ry.[13][27]

Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on tehnyt amputaatiosta sarjakuva-albumin I am not these feet.[16] Suomessa on olemassa jääkiekon puolella proteesimaajoukkue.[28][29][30]

Amputaatiopotilaat ovat niittäneet mainetta menestyen paraolympialaisissa.[31] Malleinakin amputaatiopotilaat ovat toimineet.[32][20]

Lontoossa on avattu museo, joka esittelee taideteoksia, lääketiedettä ja näiden yhdistelmiä.[33] Tietoista tahallista amputaatiota ollaan käytetty myös oman ruumiin muokkaamiseen.[34][35][36]

Ihmisen seksuaalista halua amputoida terve ruumiinosa kutsutaan apotemnofiliaksi.[37] Seksuaalista halua, joka kohdistuu erityisesti amputoituihin henkilöihin, kutsutaan akrotomofiliaksi.[37]

Amputointi voi aiheuttaa vaikeuksia seurustelusuhteiden kehittymiselle.[38] Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö amputoitu henkilö voisi seurustella tai saada parisuhdetta.[39] Amputoituun henkilöön rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole merkki akrotomofiliasta.[37]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amputaatio Wikimedia Commonsissa