Amos ’n’ Andy

Gosden ja Correll aloittivat tammikuussa 1926 esittämään sarjaa nimeltä Sam ’n’ Henry chicagolaisella WGN -radioasemalla. Sarjan saatua suosiota, he esittivät aseman johdolle ehdotuksen ohjelman jakelusta muille radioasemille äänilevymuodossa. Mikäli asema olisi suostunut ehdotukseen, Sam ’n’ Henrystä olisi tullut ensimmäinen syndikoitu radio-ohjelma. Asema kuitenkin kieltäytyi, jonka seurauksena Gosden ja Correl luopuivat ohjelman teosta.

Toinen chicagolainen radioasema, WMAQ, palkkasi Gosdenin ja Correllin tekemään Sam ’n’ Henryä vastaavan sarjan, luvaten myös mahdollisuuden ohjelman laajempaan levitykseen. Koska WGN omisti sarjan nimen, sarja nimettiin uudelleen Amos ’n’ Andyksi. Sarjasta tuli ensimmäinen syndikoitu sarja Yhdysvalloissa[1] ja elokuussa 1929 sitä esitettiin yli 70 aseman kautta. Syksyllä 1929 sarja siirtyi valtakunnalliselle NBC:lle ja vuonna 1943 CBS:lle.

Vuoteen 1943 asti sarjaa esitettiin jokaisena arkipäivänä yhden jakson keston ollessa 15 minuuttia. Tällä formaatilla valmistui kaikkiaan 4 091 jaksoa.[2] Vuodesta 1943 alkaen sarjaa esitettiin viikoittaisena puolituntisena tilannekomediana ja vuonna 1954 sarja koki viimeisen muodonmuutoksensa tullen musiikkiohjelmaksi, jossa sarjan päähenkilöt toimivat juontajina.

Huippuvuosinaan sarja keräsi enimmillään jopa 40 000 000 kuulijaa.[3]

RKO tuotti vuonna 1930 elokuvan Check and Double Check, joka jäi ainoaksi Amos ’n’ Andy -elokuvaksi. Elokuva oli pettymys sekä kritiikillä että tuotolla mitattuna. Radiosarjan 15-minuutin muotoa ei pystytty sellaisenaan siirtämään täyspitkään elokuvaan, joten elokuvaa täydennettiin sivujuonilla, jotka jättivät päähenkilöt sivuosaan omassa elokuvassaan.[4]

Vuonna 1934 valmistui kaksi Amos 'n' Andy animaatiota: Rassling Match ja The Lion Tamer. Molemmat tuotti Van Beuren Studios.[5]

Televisiossa The Amos ’n’ Andy Show pyöri vuodesta 1951 vuoteen 1953, jona aikana sitä tehtiin kaikkiaan 78 jaksoa. Radiosarjasta poiketen televisio-version päärooleissa käytettiin afroamerikkalaisia näyttelijöitä. Amosta esitti Alvin Childress ja Andya Spencer Williams.

Sarja pohjautui pitkälti yhdysvaltalaiseen minstrel-viihteeseen, jossa valkoihoiset esittivät afroamerikkalaisia kasvot mustiksi värjättyinä. Piispa W. J. Walls kiinnitti huomiota Abbott’s Monthly -lehden joulukuun numerossa sarjan alatyylisiin henkilöhahmoihin ja dialogiin.[6][7] Vuonna 1931 Yhdysvaltojen toiseksi suurin afroamerikkalaisille suunnattu lehti The Pittsburgh Courier alkoi kerätä nimiä sarjan poistamiseksi radiosta. Ennen kuin nimienkeruu lopetettiin kesken, adressiin oli lehden mukaan saatu 740 000 nimeä, jota lukua ei tosin virallisesti ole koskaan vahvistettu.[7]

Vuonna 1953 CBS lakkautti sarjan televisioversion NAACP:n {National Association for the Advancement of Colored People} ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen painostuksen takia. Sarjan uusintalähetykset kiellettiin Keniassa 1963.[8]

Sarja on saanut paikan Radio Hall of Famessa. Freeman Gosden ja Charles Correll ovat kumpikin saaneet oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.

• Amos ’n’ Andyn jaksoja MP3-muodossa (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Luettelo Amos ’n’ Andyn jaksoista. (englanniksi)
• The Amos 'n' Andy Show Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• archive.org: Check and Double Check. (englanniksi)