Putto

Putto (ital. pieni poika[1]) on kuvataiteessa siivekäs tai siivetön, pulska alaston poikalapsi. Muita nimityksiä ovat amoriini ja erootti.[2] Putto symboloi joko jumalallista tai maallista rakkautta. Putot ovat tyypillisiä renessanssin, manierismin, barokin ja rokokoon taiteelle. [3]

Léon Bazile Perrault, Nukkuva putto, 1882.

Puttojen esikuvana olivat antiikin Kreikan ja Rooman taiteessa esiintyneet rakkauden henkilöitymät, Eros-hahmot. Italian 1400-luvun taiteessa Neitsyt Mariaa ja kristuslasta esittävissä maalauksissa putot kuvasivat kerubeja. Kun antiikin mytologian aiheet tulivat renessanssin myötä suosituiksi, saivat putot myös Cupidon roolin.[4]

Lähteet
  1. Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja, s. 509. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
  2. Putto Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.2.2012.
  3. putti Art History Glossary. About.com. Viitattu 18.2.2012. (englanniksi)
  4. putto Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.2.2012. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.