Ammoniumheksakloroplatinaatti

Ammoniumheksakloroplatinaatti
Tunnisteet
CAS-numero	16919-58-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava	(NH4)2[PtCl6]
Moolimassa	443,864
Ulkomuoto	Keltainen kiteinen aine[1]
Tiheys	3,066 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen	Huono[1]
	Infobox OK

Ammoniumheksakloroplatinaatti ([NH₄]₂[PtCl₆]) on epäorgaaninen ioniyhdiste, jossa anioni on kompleksi-ioni. Ammoniumheksakloroplatinaatilla on käyttöä platinan metallurgiassa.

Valmistus ja käyttö

Ammoniumheksakloroplatinaattia valmistetaan liuottamalla platinametallia kuningasveteen, jolloin muodostuu heksakloroplatinahappoa, ja lisäämällä seokseen ammoniumkloridiliuosta, jolloin ammoniumheksakloroplatinaatti saostuu keltaisena sakkana.[3][4]

H₂[PtCl₆] + 2 NH₄Cl → (NH₄)₂[PtCl₆] + 2 HCl

Saostuma kuivataan ja kuumennetaan 800 °C:n lämpötilaan jolloin se hajoaa ja muodostuu platinasieni, joka on puhtaudeltaan 98 %. Kuumennus voidaan suorittaa myös vetyilmakehässä, jolloin reaktio tapahtuu noin 350 °C:n lämpötilassa. Ammoniumheksakloroplatinaatin vesiliuoksista platina voidaan saostaa pelkistämällä se hydratsiinin avulla.[3][4][5]

Lähteet

E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 481. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
Carl L. Yaws: Thermophysical properties of chemicals and hydrocarbons, s. 303. William Andrew, 2008. ISBN 978-0-8155-1596-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 01.04.2011). (englanniksi)
Richard J. Seymour & Julia I. O'Farrelly :Platinum-Group Metals, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio^{[vanhentunut linkki]} Viitattu 01.04.2011
Hermann Renner et al.: Platinum Group Metals and Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 01.04.2011
Andrew L. Mular,Doug N. Halbe, Derek J. Barratt: Mineral processing plant design, practice, and control, s. 1767. SME, 2002. ISBN 978-0873352239. Teoksen verkkoversio (viitattu 01.04.2011). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[karamaki-1] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 481. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[2] Carl L. Yaws: Thermophysical properties of chemicals and hydrocarbons, s. 303. William Andrew, 2008. ISBN 978-0-8155-1596-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 01.04.2011). (englanniksi)

[kirk-othmer-3] Richard J. Seymour & Julia I. O'Farrelly :Platinum-Group Metals, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio^{[vanhentunut linkki]} Viitattu 01.04.2011

[ullmann-4] Hermann Renner et al.: Platinum Group Metals and Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 01.04.2011

[5] Andrew L. Mular,Doug N. Halbe, Derek J. Barratt: Mineral processing plant design, practice, and control, s. 1767. SME, 2002. ISBN 978-0873352239. Teoksen verkkoversio (viitattu 01.04.2011). (englanniksi)