Amerikanpihlaja

Amerikanpihlaja on melko hidaskasvuinen ja lyhytikäinen pensas tai puu, jonka korkeus on 3–9 metriä ja rinnankorkeusläpimitta 10–25 senttimetriä. Yleensä sen runko ei kasva kovin korkeaksi paitsi tiheän lehväkatoksen alla, jolloin myös sen haarat alkavat ylempää rungosta.[3] Sillä on kapean pyöreä latvus, yläviistot tai siirottavat haarat ja sileä kuori.[3][4] Talvisilmut ovat tahmeat ja kaljut tai heikosti karvaiset.[2] Varrella kierteisesti sijaitsevat lehdet ovat korvakkeelliset ja vihreät mutta muuttuvat syksyllä kullanoransseiksi.[4][5] Lehtilapa on 6–8-parinen ja suippolehdykkäinen; päätölehdykkä ei ole muita lehdyköitä isompi.[2][6]

Amerikanpihlaja kukkii touko–heinäkuussa ja kantaa hedelmää elokuussa.[3] Sen kukinto on 8–10 senttimetriä leveä kertotasohuiskilo, joka muodostuu kaksineuvoisista, säteittäisistä kukista. Yksittäisessä kukassa on 15–25 hedettä, 2–5 emiä, 5 verhiönliuskaa sekä 5–6 millimetriä leveä, valkoinen teriö, jossa on säteittäin 5 erillistä terälehteä.[2][4][6] Hedelmä on punainen tai kellanpunainen pohjusmarja, joka jää talven ajaksi terttuun.[3][4] Linnut käyttävät pihlajan marjoja ravinnokseen ja levittävät samalla tehokkaasti sen siemeniä.[3]

Amerikanpihlaja on kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosista, missä sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Newfoundlandiin ja Nova Scotiaan, lännessä Minnesotaan ja itäisimpään Etelä-Dakotaan ja Pohjois-Dakotaan sekä etelässä New Jerseyyn ja Pennsylvaniaan. Lisäksi se on levinnyt Appalakkien vuorijonoa pitkin etelään aina Etelä-Carolinaan ja Georgiaan saakka.[3]

Amerikanpihlaja menestyy parhaiten valoisilla ja avoimilla paikoilla, viileänkosteassa ja happamassa maaperässä.[3][5] Yleensä se kasvaa kosteilla rinteillä, valuvesijuoteilla ja kalliokoissa.[2]

Amerikanpihlajaa käytetään jonkin verran koristepuuna mutta muuten sen taloudellinen merkitys on vähäinen. Hirvet ja valkohäntäpeurat syövät mielellään sen lehtiä, silmuja ja kuorta, ja monet linnut ja pienet nisäkkäät käyttävät ravinnokseen sen marjoja.[3]

• Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.

Viitteet