Amerikanpersimoni

Lehdet ovat tummanvihreitä ja kiiltäviä.

Emikukat ovat lehtihangoissa yksittäin.

Amerikanpersimoni on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka kasvaa keskimäärin 9–18 metriä korkeaksi. Huonoilla paikoilla se jää alle 6 metriä korkeaksi, kun taas suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa yli 20 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 50–60 senttimetriä paksuksi. Eri puuyksilöt kasvavat usein hyvin lähellä toisiaan ja muodostavat sankkoja tiheiköitä.[5]

Amerikanpersimonilla on syvälle maan sisään ulottuva pääjuuri, pyöreä tai kartiomainen latvus ja siirottavat haarat.[2] Vanhojen puiden runkoa peittää paksu, tummanharmaa tai lähes musta kaarna, joka halkeilee suomumaisiksi levyiksi.[5][6] Suuret, kiiltävät lehdet sijaitsevat varrella vuorottain, ja niissä on 7–10 millimetriä pitkä lehtiruoti.[2][7] Lehtilapa on 6–15 senttimetriä pitkä, leveänpuikea tai soikea, ehytlaitainen ja pitkäsuippuinen.[5][7] Lehtien yläpinta on tummanvihreä ja alapinta kalju tai hienokarvainen.[7] Syysväritykseltään lehdet ovat kellanvihreät.[6]

Amerikanpersimoni kukkii maalis–kesäkuussa ja kantaa hedelmää syys–marraskuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen. Se on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri puuyksilöissä, hedekukat kahden tai kolmen kukan ryhmissä ja emikukat yksittäin. Hedekukat ovat vihertävänkeltaisia, torvimaisia ja 8–13 millimetriä pitkiä ja emikukat perättömiä tai lyhytperäisiä ja noin 2 senttimetriä pitkiä. Emikukissa on tuoksuva, vihertävänkeltainen teriö, joka koostuu neljästä tai viidestä paksusta ja kaarevasta terälehdestä.[5] Syötävät, pallomaiset hedelmät ovat läpimitaltaan 2–5 senttimetriä ja kypsänä vahapintaisia ja kellanoranssin tai tummanpunaisen värisiä.[5][7] Hedelmien sisällä on 1–8 litteää, punaruskeaa siementä, joiden läpimitta on noin 1,5 senttimetriä. Siemenet leviävät puun ympäristöön hedelmiä syövien villieläinten mukana.[2]

Vanhojen puiden kaarna halkeilee voimakkaasti.

Vanhassa caddo-intiaanien tarussa kojootti yrittää huijata opossumilta persimoneja.

Amerikanpersimoni on kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista. Sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Etelä-Connecticutiin ja Long Islandiin, luoteessa Kaakkois-Iowaan, lounaassa Coloradojoelle Texasissa ja kaakossa Etelä-Floridaan. Se on hyvin yleinen Mississippijoen ja muiden jokien alajuoksulla mutta puuttuu kokonaan Appalakkien vuoristosta ja Allegheny Plateaun tammi- ja hikkorivaltaisista metsistä.[2][5]

Amerikanpersimoni kasvaa kosteassa ilmastossa 1 100 metrin korkeudelle asti.[5][7] Se sietää hyvin varjostusta ja on varsin vaatimaton maaperän suhteen, vaikka menestyykin parhaiten kosteassa alluviaalisessa hiekka- tai savimaassa.[2][5][6] Se on pioneerikasvi, joka valtaa nopeasti hylättyjä peltoja ja hakkuuaukioita sekä teiden ja aitojen vierustoja.[5][6] Mississippijoen suistoalueella sitä tavataan märillä tasangoilla, suiston matalimmissa haaroissa ja soiden reunalla, kun taas Keskilännessä se kasvaa kuivilla ylänkömailla.[2][5]

Amerikanpersimonin hedelmät ovat raakana voimakkaasti jumoavia sisältämiensä tanniinien vuoksi mutta muuttuvat ylikypsinä makean makuisiksi.[5][6] Niitä syödään sellaisenaan ja käytetään raaka-aineena vanukkaissa, kakuissa ja erilaisissa juomissa.[6] Vaikka amerikanpersimonista on jalostettu useita maukkaita lajikkeita, sen viljely ei ole yleistynyt kaupallisesti merkittäväksi.[5][7] Aikaisemmin hedelmistä on valmistettu myös vedenkestävää mustetta, ja raaoilla hedelmillä ja nilalla on hoidettu kuumetiloja, ripulia ja verenvuotoa.[2] Sana ’persimoni’ on peräisin algonkin-kansoilta, jotka säilöivät hedelmiä kuivattamalla ja leipoivat niistä leipää.[6]

Amerikanpersimoni on paitsi hedelmäpuu, myös yleinen koriste- ja hunajakasvi.[2][5] Lisäksi siitä saadaan kovaa, lujaa ja tasaista puuainesta, josta valmistetaan erilaisia sorvituotteita, höyliä, golfmailojen lapoja, kenkälestejä, kudontasukkuloita ja puuviilua.[2][5]

Amerikanpersimonin hedelmät houkuttelevat ihmisten lisäksi myös villieläimiä: niitä syövät ainakin oravat, ketut, kojootit, pesukarhut, opossumit ja amerikanviiriäiset.[2][6] Lisäksi valkohäntäpeurat käyttävät syys- ja talviravintonaan sen lehtiä ja vuosikasvaimia Indianan ja Ohion osavaltioissa.[2]

• Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Amerikanpersimoni (Diospyros virginiana)
• United States Department of Agriculture (USDA): Diospyros virginiana (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Diospyros virginiana (englanniksi)