Amerikannäätä
Amerikannäätä (Martes americana) on Pohjois-Amerikan pohjois- ja länsiosista kotoisin oleva melko pienikokoinen nisäkäs, joka kuuluu näätien sukuun ja näätäeläinten heimoon. Se on pienempi ja vaaleampi kuin lähisukulaisensa kanadannäätä.[3][4] Amerikannäädällä on useita alalajeja.
Amerikannäätä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
Alaheimo: | Varsinaiset näädät |
Suku: | Näädät Martes |
Laji: | americana |
Kaksiosainen nimi | |
Martes americana |
|
Amerikannäädän levinneisyys |
|
Alalajit [2] | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Amerikannäädällä on pitkänomainen, hoikka keho, matalat jalat ja tuuhea häntä, jonka pituus on noin kolmasosan sen koko pituudesta.[3][4][5] Uros on naarasta kookkaampi: sen pituus on 36–45 senttimetriä ja paino 470–1300 grammaa. Naaras on yleensä vain 32–40 senttimetrin pituinen ja 280–850 gramman painoinen.[3]
Amerikannäädällä on kiilanmuotoinen pää, lyhyt kuono ja suuret, pyöreähköt korvat. Käpälissä on viisi varvasta, joissa on käyrät ja terävät kynnet.[5] Tuuhea, kiiltävä turkki on selästä vaaleanruskea, rinnasta kermanvaalea tai oranssi, päästä harmaa sekä jaloista ja hännästä tummanruskea.[3][4] Kummankin silmän sisäkulmasta otsalle ulottuu musta pystyjuova.[4]
Levinneisyys
Amerikannäätä on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Sen levinneisyysalue ulottuu Alaskasta Yhdysvaltojen koillisreunalle ja käsittää lähes koko Kanadan metsävyöhykkeen. Mantereen länsiosissa se on levittäytynyt etelään Kalliovuoria pitkin Sierra Nevadaan asti.[1] Metsien häviäminen on romahduttanut sen kannan levinneisyysalueen kaakkoisreunalla, missä se oli melko yleinen vielä Britannian siirtomaavallan aikana. Minnesotassa ja Ontariossa kantoja on yritetty elvyttää palautusistutuksilla.[3]
Elinympäristö
Amerikannäätää tavataan eniten pohjoisissa aarniometsissä, niin alavilla mailla kuin vuoristoissakin.[3] Se suosii erityisesti vanhoja havu- ja sekametsiä, joiden pohjakerroksessa on runsaasti kantoja, puunjuuria ja kaatuneita puita.[4] Se tekee reviirilleen yleensä useita pesiä onttoihin puunrunkoihin, kallionhalkeamiin tai toisten eläinten hylkäämiin pesäkoloihin, ja vuoraa ne lehdillä, sammalella ja muilla kasvinosilla.[3][4][5]
Amerikannäätä ei siedä muita oman sukupuolensa yksilöitä omalla reviirillään.[4] Reviirin koko vaihtelee suuresti ympäristön ja ravinnon saatavuuden mukaan: uroksilla sen pinta-ala on noin 8 neliökilometriä ja naarailla 2 neliökilometriä.[3] Näätä koluaa alueen läpi kerran 8–10 päivässä pyyntiretkillään.[4]
Käyttäytyminen
Amerikannäätä elää yleensä yksinään, vaikka luonnossa tavataankin silloin tällöin näätäpariskuntia poikasineen.[3] Se on luonteeltaan arka mutta utelias ja liikkuu etupäässä öisin.[4] Se pysyttelee päivät pesässään ja saalistaa auringonlaskujen ja -nousujen aikoihin, jolloin myös sen saaliseläimet ovat liikkeellä. Se on aktiivinen läpi talven ja kaivaa lumihankeen käytäviä löytääkseen pikkunisäkkäitä ravinnokseen.[3][4]
Amerikannäätä kiipeilee taitavasti ja viettää suuren osan elämästään puussa, vaikka saalistaakin enimmäkseen maassa. Se osaa myös uida ja sukeltaa hyvin. Muiden näätäeläinten tavoin se viestii lajitovereilleen vartalon asennoilla, ääntelemällä ja jättämällä voimakkaita hajujälkiä ympäristöönsä.[3]
Lisääntyminen
Amerikannäädän lisääntymiskausi kestää kesäkuusta elokuuhun, minä aikana naaraalla on yhdestä neljään 1–4 päivän mittaista kiimajaksoa. Kiiman aikana naaras jättää ympäristöönsä hajujälkiä merkiksi seksuaalisuudesta valmiudestaan. Kosiskelumenot kestävät pitkään ja niihin sisältyy piehtarointia, leikkimistä ja painia.[3] Sekä urokset että naaraat saattavat paritella useiden kumppaneiden kanssa lisääntymiskauden aikana.[4]
Raskaus kestää 220–275 päivää, vaikka varsinainen kantoaika on vain 28 päivää. Tämä johtuu siitä, että hedelmöityneet munasolut kiinnittyvät kohdunseinämään viiveellä – yleensä vasta helmikuussa. Naaras synnyttää pesäänsä 1–5 sokeaa poikasta maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa.[3] Uros ei auta naarasta poikasten hoivaamisessa.[4] Poikasten silmät avautuvat noin 40 päivän kuluttua syntymästä ja pian tämän jälkeen ne vieroittuvat emostaan.[3] Ne poistuvat emonsa reviiriltä loppukesästä tai alkusyksystä perustaakseen oman reviirinsä.[4]
Amerikannäätä on kasvanut täyteen mittaansa noin 3,5 kuukauden iässä ja saavuttaa sukukypsyyden 15–24 kuukauden iässä. Vankeudessa se voi elää jopa 17 vuoden ikäiseksi, mutta luonnossa keskimääräinen elinikä on todennäköisesti huomattavasti lyhyempi.[3]
Ravinto
Amerikannäätä on kaikkiruokainen petoeläin, joka pyydystää ruoakseen pääasiassa oravia, jyrsijöitä ja muita pikkunisäkkäitä. Usein sen voi nähdä ajattamassa mielisaalistaan punaoravia puunoksalta toiselle.[3] Lisäksi se syö lintuja, hyönteisiä ja haaskoja ja etenkin syyskesällä marjoja ja siemeniä.[3][5] Se tappaa saaliinsa nopealla, voimakkaalla puraisulla niskaan.[3]
Suojelu ja uhat
Amerikannäätä on pysynyt lajina elinvoimaisena, vaikka sitä metsästetään paljon arvokkaan turkkinsa vuoksi. Metsästyksen lisäksi sitä uhkaavat metsänhakkuut. Sillä ei ole varsinaisesti luonnollisia vihollisia.[3]
Lähteet
- Reid, F. & Helgen, K.: Martes americana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Martes americana Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
- Eric J. Ellis: Martes americana – American marten Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)
- American Marten (Martes americana) Endangered Resources Program Species Information. Wisconsin Department of Natural Resources. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Marten Adirondack Ecosystem. State University of New York College of Environmental Science and Forestry. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)