Amerikanleijona
Amerikanleijona (Panthera leo atrox) oli Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa jääkausien aikana 120 000–10 000 vuotta sitten elänyt leijonan suurikokoinen alalaji. Eläin oli afrikanleijonaa noin 25 prosenttia suurempi.[1]
| Amerikanleijona | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Pantherinae |
| Suku: | Suurkissat Panthera |
| Laji: | Leijona leo |
| Alalaji: | atrox |
| Kolmiosainen nimi | |
|
† Panthera leo atrox |
|
| Katso myös | |
Piirteet
Leijona ylitti Beringinsalmen noin 35 000–20 000 vuotta sitten. Amerikanleijonan levinneisyysalue ulottui Alaskasta Peruun.[2] Laji katosi monien muiden Amerikan suurpetojen tavoin noin 10 000 vuotta sitten. Syyksi on arveltu ihmisen vaikutusta, ilmastonmuutosta ja virustauteja tai näiden syiden yhdistelmää.
Amerikanleijona oli keskimäärin neljän metrin mittainen. Urosleijona painoi tyypillisesti noin 350 kilogrammaa ja naaras 280 kilogrammaa. Amerikanleijona muistutti kooltaan nykyistä amurin- eli siperiantiikeriä. Se joutui jakamaan elinalueensa muiden suurten petoeläinten, kuten tylppäkuonokarhun ja smilodonin kanssa. Amerikanleijonan aivot olivat suuret suhteessa sen ruumiinkokoon. Tämä on luultavasti antanut lajille valmiudet pitkälle kehittyneeseen ryhmäkäyttäytymiseen.
Luokittelu
Amerikanleijona luokitellaan alaheimoon Pantherinae yhdessä nykyisten suurten kissojen kanssa. Sen sukulaisuussuhteista on epäselvyyksiä, jotkut uskovat sen olevan läheisempää sukua tiikerille kuin leijonalle. 2000-luvun alussa tehtyjen geneettisten kokeiden perusteella uskottiin amerikanleijonan olevan leijonan ja jaguaarin välimuoto, joka ajan myötä olisi kehittynyt jaguaariksi.[3] Myös sen kallosta ja hampaista tehtyjen tutkimusten avulla pääteltiin sen eronneen nykyisestä leijonasta ja olleen oma lajinsa. Uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen olleen sittenkin yksi leijonan Panthera leo alalajeista, Panthera leo atrox.
Jäännökset
Ameikanleijonan löysi ja luokitteli paleontologi Joseph Leidy vuonna 1853. Leidyn löytämä amerikanleijonan leuka on nähtävillä Leidyn patsaan kädessä Philadelphiassa. Vaikka useimpia Amerikan megafaunan eläimiä on löydetty La Brean tervahaudoista, ei sieltä ole löydetty kovinkaan monta amerikanleijonan jäännöstä. Tämä saattaa johtua siitä, että amerikanleijona oli tarpeeksi älykäs välttääkseen tervahautoja, toisin kuin esimerkiksi runsaammin niistä löydetyt smilodon ja hirviösusi.[4]
Lähteet
- American lion, Panthera atrox Explore the Ice Age Midwest. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- The Habitat of an Extinct American Lion Animals.mom.me. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- Burger, Joachim & Rosendahl, Wilfried & Loreille, Odile et al.: Molecular phylogeny of the extinct cave lion Panthera leo spelaea. Molecular Phylogenetics and Evolution, 2004, 30. vsk, nro 3, s. 841–849. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2020. (englanniksi)
- Deméré, Tom: Panthera atrox American Lion Fossil Mysteries – Fossil Field Guide. San Diego Natural History Museum. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 9.6.2020. (englanniksi)