Amerikankreikkalaiset
Amerikankreikkalaiset (kreik. Ελληνοαμερικανοί, Ellinoamerikanoí) ovat Yhdysvalloissa asuvia kreikkalaisia. Vuoden 2007 arvion mukaan maassa asui 1 380 088 kreikkalaistaustaista henkilöä[2]. Alueellisesti kreikkalaiset ovat keskittyneet Yhdysvaltojen koillis-, etelä- ja länsiosiin. Suuria määriä asuu esimerkiksi New Yorkin, Kalifornian, Illinoisin, Massachusettsin ja Floridan osavaltioissa. Suhteellisesti suurin keskittymä kreikkalaisia on Floridan Tarpon Springsissä, jossa asukkaista 10,4 % on kreikkalaistaustaisia[3].
Amerikankreikkalaiset | |
---|---|
Ελληνοαμερικανοί Ellinoamerikanoí |
|
Väkiluku | 1 390 439 — 3 000 000[1] |
Kielet | englanti, kreikka |
Uskonnot | ortodoksisuus |
Historia
Tiettävästi ensimmäinen kreikkalainen Amerikassa oli espanjalaisen löytöretkeilijä Panfilio de Narvaezin kanssa samalla aluksella matkannut Don Teodoro tai Theodoros-niminen merimies. On myös väitetty, että Vancouverinsaarella purjehtinut Juan De Fuca olisi todellisuudessa ollut kreikkalaistaustainen ja oikealta nimeltään Ioánnis Fokás. Muita mahdollisesti Amerikassa varhain vierailleita merimiehiä olivat John Griego ja Petros Kreetalainen. Varhaisin kreikkalaisten siirtokunta Yhdysvalloissa oli vuonna 1768 perustettu New Smyrna (”Uusi Smyrna”) lähellä nykyistä St. Augustinea Floridassa. Kreikkalaisten ohella siirtokunnassa oli myös esimerkiksi korsikalaisia. Siirtokunta osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi ja se hylättiin vuonna 1777. Jo tätä ennen suuri osa sen asukkaista oli muuttanut St. Augustineen, jossa kreikkalaiset menestyivät kauppiaina ja pienliikemiehinä. Kaupunkiin rakennettiin kreikkalainen koulu ja kirkko.[4]
Suurempi aalto kreikkalaisia siirtolaisia tuli Yhdysvaltoihin Kreikan vapaussodan seurauksena vuodesta 1821. Yhdysvaltalaiset lähetyssaarnaajat toivat maahan noin 40 orvoksi jäänyttä kreikkalaislasta, joiden lisäksi muuttajia tuli esimerkiksi Chíoksen saarelta siellä tapahtuneen verilöylyn jälkeen vuonna 1822. Muuttajista osa oli myös kotoisin varsinaisen Kreikan ulkopuolelta, kuten Vähästä-Aasiasta. Vuoteen 1860 mennessä Yhdysvalloissa asui 328 kreikkalaista. Heidän määränsä pysyi pienenä 1880-luvulle saakka, jolloin muuttajia alkoi taas tulla etenkin Peloponnesoksen alueelta Etelä-Kreikasta ja 1890-luvulla myös muualta Kreikasta. Muuttajia tuli edelleen muutamia satoja vuosittain 1900-luvun alussa. Suurin osa heistä oli yksin saapuvia miehiä ja noin 30 % ennen vuotta 1930-muuttaneista palasi takaisin Kreikkaan. Kreikkalaisten muuttajien määrää rajoittaneita kiintiöitä suurennettiin 1920-luvulla pariin otteeseen ja vuosien 1925–1929 välillä maahan tuli 10 883 kreikkalaista. Vuonna 1953 maahan saapui noin 17 000 kreikkalaista pakolaisina. Maahanmuuttajakiintiöt poistettiin kokonaan vuonna 1965 ja maahanmuuttoa kannustettiin niiden henkilöiden kohdalla, joilla oli jo perhettä Yhdysvalloissa. Kiintiöiden poiston jälkeen maahan tulleet kreikkalaiset olivat edeltäjiään keskimäärin paremmin koulutettuja ja mukana oli myös suurempia määriä naisia.[4]
Kulttuuri
Yhdysvaltojen kreikkalaiset ovat pääosin ortodokseja ja uskontoon on sekoittunut myös vanhoja uskomuksia, kuten esimerkiksi usko pahaan silmään. Pahalta silmältä ja epäonnelta suojaudutaan erilaisin tavoin, kuten esimerkiksi pitämällä erilaisia amuletteja.[5] Joulun, pääsiäisen ja uudenvuoden lisäksi amerikankreikkalaiset juhlivat monia ortodoksisen kirkon pyhäpäiviä, sekä Kreikan itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivän juhlinnoissa saatetaan käyttää kansallispukuja.[6] Kreikkalainen ruoka on suosittua Yhdysvalloissa ja kreikkalaiset ravintolat ovatkin menestyneet hyvin[5].
Lähteet
- Robert von Dassanovsky: Gale Encyclopedia of Multicultural America. Gale Group, 2000. ISBN 0-7876-3986-9. (englanniksi)
Viitteet
- US Census 2008 Community Survey (Arkistoitu – Internet Archive)
- Total ancestry report 2007 American Community Survey 1-Year Estimates. U.S Census Bureau. Arkistoitu 6.6.2009. Viitattu 24.10.2011. (englanniksi)
- Greek Ancestry epodunk.com. Arkistoitu 20.2.2007. Viitattu 24.10.2011. (englanniksi)
- Von Dassanovsky 2000, s. 734
- Von Dassanovsky 2000, s. 735
- Von Dassanovsky 2000, s. 736