Amerikankeuhkokala

Amerikankeuhkokala (Lepidosiren paradoxa) on Etelä-Amerikassa elävä keuhkokaloihin kuuluva kalalaji. Se on ainoa laji amerikankeuhkokalojen (Lepidosirenidae) heimossa. Amerikankeuhkokala oli ensimmäinen tieteellisesti kuvattu keuhkokalalaji.[2] Se muistuttaa hieman ankeriasta tai liskoja, ja sen pitkulainen ruumis voi olla 1,25 metriä pitkä. Laji elää Etelä-Amerikan hitasti virtaavissa joissa, järvissä ja soilla. Kuivalla kaudella amerikankeuhkokalat kaivautuvat pohjamutaan odottamaan parempia aikoja.

Amerikankeuhkokala
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Lihaseväiset Sarcopterygii
Alaluokka: Keuhkokalat Dipnoi
Lahko: Keuhkokalat Ceratodontiformes
Heimo: Amerikankeuhkokalat
Lepidosirenidae
Bonaparte, 1841[1]
Suku: Lepidosiren
Fitzinger, 1837
Laji: paradoxa
Kaksiosainen nimi

Lepidosiren paradoxa
Fitzinger, 1837
Katso myös

  Amerikankeuhkokala Wikispeciesissä
  Amerikankeuhkokala Commonsissa

Ulkonäkö

Aikuisena amerikankeuhkokala voi olla 1,25 metriä pitkä. Se on pitkulainen kala ja muistuttaa hieman ankeriasta tai liskoja. Väriltään kala on harmaa tai musta. Nuorilla kaloilla ruumiissa on keltaisia täpliä. Poikasilla on ulkoiset kidukset, joilla ne ottavat happea vedestä. Kalan kehittyessä kidukset surkastuvat seitsemän viikon ikäisenä ja uimarakosta kehittyy kaksi keuhkoa. Aikuiset joutuvatkin käymään hengittämässä happea veden pinnalla. Hampaina toimivat luulevyt.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat

Amerikankeuhkokala elää Etelä-Amerikan hitaasti virtaavissa joissa, järvissä ja soilla. Sitä tavataan Amazon- ja Paranájoista Brasiliasta ja Paraguaysta sekä Argentiinasta. Lajin fossiileja on löydetty myös Perusta ja Boliviasta. Kalat viihtyvät vesissä, joiden lämpötila on 24–28 °C. Ne elävät hyvin lähellä pintaa. Kuivan kauden aikana kala kaivaa pohjamutaan 25–50 cm syvän kuopan, johon se asettuu odottamaan sadekautta. Amerikankeuhkokalan elintoiminnot hidastuvat ja se tuottaa ympärilleen kuivumisen estävän limakerroksen.[4][3][5][6][7]

Amerikankeuhkokalat lisääntyvät sadekaudella, jolloin koiras ja naaras rakentavat kasvimateriaalista pesän, johon naaras munii. Koiras vartioi munia ja sille kehittyy rintaeviin sulkamaiset elimet, joiden avulla se kykenee siirtämään verestään happea veteen ja pitämään näin happipitoisuuden munille sopivana. Nämä sulkamaiset lisäkkeet surkastuvat lisääntymiskauden päätyttyä.[4][5][6]

Poikasten ravintoa ovat vesihyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet. Aikuisten pääasiallista ravintoa ovat pienet luukalat, kotilot ja äyriäiset, mutta ne syövät myös vesikasveja ja levää.[4][5]

Lähteet
  1. Family Lepidosirenidae Paleobiology Database. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  2. Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 465. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.5.2011). (englanniksi)
  3. Family Lepidosirenidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  4. Lepidosiren paradoxa (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  5. Stephanie Elliott: Lepidosiren paradoxa Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  6. Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 54–55. Weilin+Göös, 2000. ISBN951-35-6505-X.
  7. Roberto E. Reis,Sven O. Kullander,Carl J. Ferraris: Check list of the freshwater fishes of South and Central America, s. 671. EDIPUCRS, 2003. ISBN 8574303615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.5.2011). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.