Akhenaten

Akhenatenin hallituskauden alkuvaihe Amenhotep IV -nimellä kesti viisi vuotta. Sinä aikana hän jatkoi isänsä politiikkaa ja Egyptin uskonnollisia perinteitä.[1] Hän kuitenkin nosti haukkapäisen Ra-Horakhty-jumalan näkyvään asemaan.[2]

Pääartikkeli: Amarna-kausi

Viidentenä hallitusvuonnaan Amenhotep IV kielsi perinteisen uskonnon ja julisti itsensä kaikkivaltiaan Atonin eläväksi ruumiillistumaksi. Hän otti omaksi nimekseen Akhenaten, ”menestyksekäs/hyödyllinen Atonille”. Akhenatenin uskonnollisen mullistuksen aikaa kutsutaan Amarna-kaudeksi, joka on saanut nimensä faaraon rakennuttaman Akhetatenin kaupungin paikalla nykyisin sijaitsevan kylän mukaan.[1]

Akhenaten palvomassa Atonia

Yhdeksänteen hallitusvuoteensa mennessä Akhenaten oli sulkenut kaikki vanhat temppelit ja tukahduttanut uskonnonharjoituksen. Hän myös poistatti Amonin ja muiden jumalien paitsi Atonin nimet Egyptin temppelien kaiverruksista. Amonin papit onnistuivat kuitenkin piilottamaan vanhoja tekstejä ja patsaita suljettavista temppeleistään. Papit faarao korvasi uusilla tai käski heidät noudattamaan faaraon monoteismia. Tilanne oli uusi egyptiläisille, jotka olivat aina palvoneet useita jumalia eivätkä olleet kokeneet uskonnollista suvaitsemattomuutta ja vainoa.[1]

Atonin symboli oli esiintynyt jo Amenhotep III:n hallituskauden kaiverruksissa, mutta hän oli silloin vain yksi Egyptin monista kulteista. Amonin palvonta sen sijaan oli laajemmalle levinnyttä kuin yhdenkään toisen jumalan, Rata ja Osirista lukuun ottamatta, ja Amonin kultti omisti jopa enemmän maata kuin kuningas.[1]

Atonia ei palvottu aiempien jumalien tapaan pienissä ja hämärissä pyhäköissä vaan ulkona auringonvalossa. Atonin temppelit olivat avoimia pihoja, joissa ei ollut juuri lainkaan sisätiloja. Temppelit rakennettiin pienistä hiekkakivilohkareista, minkä ansiosta temppeleitä saatiin rakennettua lyhyessä ajassa useita. Seinäkoristeissa kuvattiin usein kuninkaallinen perhe uhraamassa Atonille. Atonia ei uudessa taiteessa kuvattu vanhaan tapaan ihmishahmoisena vaan Aurinkona, jonka säteet koskettavat kuninkaallista perhettä.[2]

Faarao rakennutti Atonin palvomista varten uuden Akhetatenin kaupungin ja siirsi valtaistuimensa Thebasta sinne.[2] Hän laati itse uudelle pääkaupungilleen sen kosmologisen pohjapiirroksen. Kaupungin keskustaan hän rakennutti virallisen vastaanottopalatsin. Itselleen ja perheelleen hän rakennutti palatsin kaupungin pohjoisosaan. Hän kulki joka päivä kuningattarensa Nefertitin kanssa vaunuillaan kaupungin päästä päähän kuten aurinko taivaalla.[1] Kuninkaallisessa palatsissa asuivat myös faaraon äiti sekä faaraon kakkosvaimo Kiya.[2]

Amarna-kauden taiteen tyyliä: Akhenaten, Nefertiti ja lapset Auringon säteiden koskettamana

Faarao perusti uskontonsa ilmaisuksi myös uuden taiteellisen tyylin. Amarna-kauden taiteessa kuninkaallinen perhe kuvattiin eri tavoin kuin hallitsijat aiemmin. Heidän kaulansa kuvattiin pitkinä sekä kädet ja jalat ohuina, ja myös kasvot kuvattiin monin tavoin epätavallisesti. Erikoisen tyylin syynä on pidetty hallitsijan uskonnollisia käsityksiä, miehen ja naisen piirteiden yhdistämistä, mutta myös mahdollisesti faaraon oikeastikin erikoista ulkonäköä.[2] Erikoisten mittasuhteiden lisäksi Amarna-kauden taidetta luonnehtii kuvien intiimiys: kuninkaallinen perhe kuvataan niissä toistensa seurassa yksityisinä hetkinä.[1]

Jumalana Akhenaten ei pitänyt itseään velvollisena hoitamaan maansa maallisia asioita tai mitään oman palatsinsa ja uskontonsa ulkopuolella. Tämä johti ulkopolitiikan laiminlyömiseen, ja kun Egyptin liittolaiset pyysivät Egyptiltä apua, faarao ei yleensä vastannut. Välinpitämättömyyden seurauksena Egypti esimerkiksi menetti Byblosin, joka taisteli Abdiashirtaa vastaan. Toisinaan Akhenaten puuttui ulkopolitiikkaan silloin kun se kiinnosti häntä henkilökohtaisesti, kuten silloin kun Abdiashirta veljeili egyptiläisten vihollisten heettiläisten kanssa.[1]