Ambient

Ambient on musiikin tyylilaji, jossa keskitytään selvien melodiaosuuksien sijasta tunnelman luomiseen. Ambient on yleensä syntetisaattoreilla tehtyä elektronista musiikkia, mutta se sisältää toisinaan myös akustisia soittimia ja klassisesta musiikista lainattuja elementtejä. Vastakohtana teknolle ja useimmille muille konemusiikin tyyleille ambient on yleensä korostetun rauhallista ja seesteistä, usein rytmisoittimia ja komppeja ei ole lainkaan.

Sana ”ambient” tuli tunnetuksi Brian Enon vuonna 1978 julkaistusta levystä Music for Airports, jonka kanteen sana oli painettu. Levyn neljä raitaa sisälsivät yksinkertaisista nauhaloopeista koostettuja pelkistettyjä ja rauhallisia äänimaisemia. Enon mukaan levyn musiikin oli tarkoitus muistuttaa kuvataidetta siinä mielessä, että kuuntelijan ei ole tarkoitus keskittyä levyn musiikkiin jatkuvasti, vaan levyn musiikki on ikään kuin osa sitä tilaa, missä se soi.[1]

Ambient-musiikin juuret ovat toisaalta minimalismissa, akusmaattisessa musiikissa, jotka molemmat myös voivat toisinaan kuulostaa hyvin ambientmaiselta, ja progressiivisessa ja kokeellisessa populaarimusiikissa, toisaalta siinä on vaikutteita muzakista ja sisustusmusiikista. Brian Enoa edeltäviä, myöhemmin ambientin edelläkävijöinä pidettyjä levyjä ovat esimerkiksi Tangerine Dreamin levyt Zeit (1972) ja Phaedra (1974) sekä Wendy Carlosin levy Sonic Seasonings (1972).

Suomessa ambient-musiikkia on esitetty jo pitkään Ylen radiokanavilla lähetettävässä Avaruusromua-ohjelmassa. Ehkä tunnetuin suomalainen ambient-musiikille läheistä sukua oleva levy on Esa Kotilaisen vuonna 1977 julkaisema Ajatuslapsi.