Ambarnyi

Ambarnyi[1][2] (ven. Амба́рный, karjalaksi Aittaniemi[3]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Louhen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Pirttijärven ja Ambarnojejärven välissä 43 kilometriä Louhesta kaakkoon.[4] Taajamassa on 600 ja kunnassa 1 200 asukasta (vuonna 2013)[5].

Ambarnyi
Амбарный, Aittaniemi

Ambarnyin taajamaa.

vaakuna

Ambarnyi

Koordinaatit: 65°53′55″N, 33°42′45″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 6 933,65 km²
Väkiluku (2013) 1 200
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186675
Suuntanumero(t) +7 81439









Ambarnyin kunta Louhen piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Ambarnyin kunnan pinta-ala on 6 933,65 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu pohjoisessa Louhen piirin Pääjärven, Kiestingin, Louhen, Plotinan ja Malinavaaran kuntiin sekä Vienanmeren kautta Murmanskin alueeseen, kaakossa ja etelässä Kemin piirin Kuuseman ja Vääräkosken kuntiin sekä lounaassa Kalevalan piirin Jyskyjärven ja Luusalmen kuntiin[6]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[7].

Alue on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, joka muuttuu idässä Vienanmeren alangoksi. Maisemaa leimaavat harjut ja suot.[8] Tärkeimmät joet ovat Vienanmeren altaaseen kuuluvat Kuusemajoki, Vonkajoki, Kalkajoki, Nižma, Kjatka, Gridina (Murašova), Velikaja, Kovi-Kanda, Puloma, Nižnjaja Kumozerka, Sigo, Kurki-oja ja Kiz-reka. Järviä ovat Enkijärvi, Ala-Kuusamojärvi (ven. Nižneje Kumozero), Ylä-Kuusamojärvi (Verhneje Kumozero), Tuoppajärvi, Kierettijärvi, Kälkäjärvi (Bojarskoje), Kaarnisjärvi (Bolšoje Voronskoje), Piisamijärvi (Pizemskoje) ja Särkijärvi (Plotitšnoje).[9] Hyötykaivannaisiin kuuluvat muskoviitti, diatomiitti, pegmatiitti, granaattiamfiboliitti, kristalliliuske, hiekka, sora ja turve[10]. Ympäristön tila on hyvä[11].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Enkijärven taajama ja Kälkäjärven rautatieasema.[12] Enkijärvellä on yli 500 ja Kälkäjärvella alle 50 asukasta[5]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 7 % valkovenäläisiä, 2 % ukrainalaisia ja 1 % suomalaisia[13].

Historia

Ambarnyin taajama on saanut alkunsa Muurmannin rataa rakennettaessa perustetusta rautatiepysäkistä. Aikaisemmin seudulla sijaitsi useita karjalaiskyliä. Neuvostoaikana Ambarnyilla oli kaupunkimaisen taajaman status (vuodesta 1956)[14]. Nykyinen kunta on muodostettu vuonna 2006 Ambarnyin asutushallintoalueesta ja Enkijärven kylähallintoalueesta.

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18 sekä Muurmannin rata, jolla on Ambarnyin, Enkijärven ja Kälkäjärven asemat. Valtatieltä haarautuu tie Ambarnyin ja Enkijärven kautta Kriitinään ja Kalkalahteen. Kunnasta on linja-autoyhteys Tšuuppaan. Rautatieasemilla pysähtyvät Vienan Kemin ja Louhen väliset paikallisjunat sekä joukko kaukojunia.[15]

Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat rautatie ja julkiset palvelut. Luonnonvaroista hyödynnetään nykyään lähinnä hiekkaa ja soraa. Metsäteollisuuden merkitys on vähäinen. Maataloutta edustavat asukkaiden palstaviljelmät.[16]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, posti ja joukko kauppoja. Julkisia palveluja on myös Enkijärvellä.[17]

Nähtävyydet ja matkailu

Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Historiallisia kohteita ovat Muurmannin radan rakentajien muistomerkki Ambarnyissa sekä toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden haudat.[18][19]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu seudun lähes koskemattomana säilyneeseen luontoon[20]. Enkijärvellä on pieni retkeilymaja[21].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 21. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  2. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 32. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 8. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 124. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  5. Generalnyi plan, s. 11.
  6. Generalnyi plan, s. 115–118.
  7. Generalnyi plan, s. 13.
  8. Generalnyi plan, s. 17–18.
  9. Generalnyi plan, s. 23–24.
  10. Generalnyi plan, s. 30–32.
  11. Generalnyi plan, s. 43.
  12. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
  13. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  14. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 18. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  15. Generalnyi plan, s. 54–55.
  16. Generalnyi plan, s. 36–39.
  17. Generalnyi plan, s. 13, 40–41.
  18. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 29.9.2013. (venäjäksi)
  19. Generalnyi plan, s. 59–60.
  20. Generalnyi plan, s. 69–70.
  21. Generalnyi plan, s. 39.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.