Amanda Labarca

Amanda Labarca eli alkuperäiseltä nimeltään Amanda Pinto Sepúlveda syntyi Chilen Santiagossa vuonna 1886. Hän opiskeli espanjaa Chilen yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1905. Vuonna 1904 hän oli tavannut opiskelujensa aikana historian ja maantieteen nuoren professorin Guillermo Labarca Hubertsonin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1906 perheensä vastustuksesta huolimatta. Vuosina 1909–1910 Labarca opetti Liceo de Niñasin tyttökoulussa ja matkusti myöhemmin miehensä mukana Yhdysvaltojen New Yorkiin. Yhdysvalloissa Amanda Labarca opiskeli Columbian yliopiston Teachers Collegessa. Vuonna 1912 Labarcat matkustivat edelleen Ranskaan, jossa Amanda opetti Sorbonnen yliopistossa.[1]

Vuonna 1913 Labarcat palasivat kotimaahansa Chileen. Amanda Labarcasta tuli kolmisen vuotta myöhemmin Liceo de Niñasin johtaja. Nimitys ei ollut täysin yksiselitteinen. Monet kritisoivat valintaa, koska Labarca oli hieman aikaisemmin julkaissut eroottissävytteisenä pidetyn novellin. Vuonna 1915 Labarca oli aloittanut naisille suunnatun lukuseuran. Seura oli samalla myös Chilen ensimmäinen naistenseura. Seura liitettiin neljä vuotta myöhemmin kansalliseen naistenneuvostoon. Vuonna 1922 Labarcasta tuli Chilen yliopiston psykologian professori suomalaista dosenttia vastaavassa virassa. Virka vakinaistettiin seuraavana vuonna. Hän oli yliopistossa ensimmäinen nainen vastaavassa asemassa. Vuonna 1931 hänestä tuli toisen asteen opetuksen kansallinen johtaja, ja vuosina 1932–1954 hän toimi yliopiston johtokunnassa. Vuoden 1954 jälkeen hän jäi eläkkeelle opetustyötä.[1]

Opetustyönsä ohella Labarca tunnettiin kirjallisista töistään, joista monet käsittelevät eri tavoin feminismiä. ¿Adónde va la mujer? (1934) ja Feminismo contemporáneo (1947) käsittelevät feministisen liikkeen vaikeuksia. Hän oli mukana myös feministisessä järjestötoiminnassa. Vuonna 1922 Labarca oli panamerikkalaisessa naistenkokouksessa, ja 1940-luvulla hän johti Chilen naisjärjestöjen liittoa. Labarca ajoi etenkin naisten äänioikeutta, joka Chilessä toteutui vuonna 1949. Feminististen järjestöjen ohella Labarca oli mukana Yhdistyneiden kansakuntien perustamiskokouksessa vuonna 1945, ja hän oli Chilen ensimmäisen YK-lähetystön jäsen. Labarca kuoli Santiagossa vuonna 1975.[1]