Amélie Beaury-Saurel

Amélie Beaury-Saurel (1849 Barcelona - 30. toukokuuta 1924 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari. [1] [2] Beuary-Saurel käyttäytyi usein oman aikansa sovinnaisia käytösmalleja vastaan, mutta nykyään pidetään merkittävänä hänen työtään naisten aseman parantamiseksi taidemaailmassa. [1]

Amelie Beaury-Saurel

Amélie Beaury-Saurel: Dans le bleu., maalattu vuonna 1894.

Amélie Beaury-Saurelin vanhemmat olivat ranskalaisia, jotka omistivat Barcelonassa tapetti- ja mattotehtaan. Perheessä oli vanhempi tytär Irmeta, josta tuli myös taiteilija ja nuorempi tytär Dolores. Perheen isä kuoli vuonna 1850. Talousvaikeuksien vuoksi perhe muutti takaisin Ranskaan vuonna 1859. [3]

Beaury-Saurel pääsi opiskelemaan Académie Julianiin vuonna 1874. Sitä ennen hän oli äitinsä valvomana käynyt Louvressa kopioimassa mestareiden maalauksia. Opintonsa maksaakseen hän teki akatemiassa toimistotöitä. Hän toimi myös yhteyshenkilönä opettajien ja taideopiskelijoiden välillä. Hänellä oli opiskelukaverina Maria Baškirtseva, joka antaa muistelmissaan Beaury-Saurielista vähemmän mairittelevan kuvan. [2] [4] [1] [5]

Académie Julianissa Beuary-Saurielin opettaja oli Pauline Coffier, joka oli erikoistunut muotokuviin. Opettajan vaikutus on nähtävissä selvästi hänen pastellitöissään. Vuodesta 1879 lähtien hän lähetti töitään Pariisin salonkiin, mutta myös muihin ranskalaisiin näyttelyihin sekä Espanjaan ja Yhdysvaltoihin. [6]

Vuosina 1885 ja 1889 Beaury-Saurel sai ammatillisia huomionosoituksia: mitalit Pariisin Salongista ja maailmannäyttelystä. Hänen yksityiselämänsä oli lähinnä keskittymistä maalaamiseen ja hän kuvasi elämäänsä näin: Suurin iloni on eristäytyä studiooni ja maalata. [6]

Avioliiton Beury-Sauriel solmi vuonna 1895, Académie Julianin perustajan, Rodolphe Julianin kanssa. Hän oli tuolloin 47-vuotias, kun keskimääräinen naisten avioliiton solmimisikä oli 23-vuotta. Hän jatkoi teostensa signeerausta omalla sukunimellään, eikä käyttänyt avioliitossa saamaansa sukunimeä. Avioliiton solmimisen jälkeen hän jatkoi omaa uraansa ja hänen opetustyönsä nuorten naisten parissa herätti arvostusta.[6]

1890-luvulla Ranskassa oli vilkas taide-elämä. Beaury-Saurel valittiin Ranskan taiteilijaseuran jäseneksi ja hän liikkui vaikutusvaltaisten naisten parissa. Hänen ystävättärensä toimivat journalismissa, taiteessa, mesenaatteina ja politiikassa ajamassa naisten asiaa eteenpäin. Tällaisia naisia hän halusi kuvata maalauksissaan. Hän kuvasi naisia rikkomassa konservatiivisia käytänteitä ja niistä tuli suosittuja myös suuren yleisön parissa. [6]

Vuonna 1907 Beaury-Saurel koki kaksi henkilökohtaista menetystä. Hän jäi leskeksi ja hänen äitinsä kuoli. Hän ryhtyi nyt johtamaan Académie Juliania. Ensimmäisen maailmansodan vuodet hän oleskeli Pariisissa ja järjesti näyttelyitä, joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Vuotta ennen kuolemaansa hänet nimitettiin kunnialegioonan ritariksi.[6]