Alvin Plantinga

Alvin Carl Plantinga (s. 15. marraskuuta 1932 Ann Arbor, Michigan) on yhdysvaltalainen analyyttinen filosofi, joka toimi aikaisemmin John A. O'Brien filosofian professorina Notre Damen yliopistossa. Hänet tunnetaan epistemologiaa, metafysiikkaa, uskonnonfilosofiaa ja apologetiikkaa koskevista tutkimuksistaan.

Alvin Plantinga
Henkilötiedot
Koko nimi Alvin Carl Plantinga
Syntynyt15. marraskuuta 1932
Ann Arbor, Michigan
Koulutus ja ura
Koulukunta Länsimainen filosofia
Aiheesta muualla
philosophy.nd.edu/people/alvin-plantinga

Plantinga on kristitty ja hänet tunnetaan siitä, että hän käyttää analyyttisen filosofian menetelmiä puolustaakseen kristinuskon perusvakaumuksia. Hänet tunnetaan erityisesti argumentistaan, jonka mukaan Jumalaa koskeva tieto voi olla perususkomus, joka ei vaadi argumenttia, samaan tapaan kuin ihmiset yleensä uskovat tietävänsä ilman erityistä argumenttia, että muita tietoisia olentoja on olemassa. Hän on myös argumentoinut, ettei pahuuden ja kärsimyksen olemassaolo ole loogisessa ristiriidassa sen kanssa, että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala.[1]

Plantinga on kalvinisti siitä huolimatta, että toimii professorina katolisessa Notre Damen yliopistossa. Kuten Richard Swinburne, Plantinga edustaa kristillistä apologetiikkaa.

Alvin Plantinga on myös osoittanut tukensa "älykkäälle suunnittelulle" vedoten muun muassa siihen, että Michael Behe on toistuvasti kertonut hyväksyvänsä evoluution ja ainoastaan kiistänyt ohjaamattoman evoluution.[2] Viimeisimmässä kirjassaan Where the Conflict Really Lies: Science Religion and Naturalism (Oxford University Press 2011) Plantinga kuitenkin ehdottaa, että Behen ajatukset olisi paras ymmärtää mieluummin älykkään suunnitelman diskurssina kuin varsinaisena argumenttina älykkään suunnittelun puolesta. Älykkään suunnittelun diskurssi antaa informaatiota, joka aktivoi ihmisen välittömän kokemuksen luonnon suunnitelmallisuudesta. Plantinga pitää loogisesti mahdollisena, että Jumala on luonut eläinkunnan moninaisuuden käyttäen hyväkseen darwinistista evoluutiomekanismia, mutta hän ei pidä tätä vaihtoehtoa kaikkein todennäköisimpänä.

Plantinga on voittanut Templeton-palkinnon vuonna 2017.[3]

Pääargumentit

Plantingan argumentti on, että teismi ei ole ristiriidassa naturalismin kanssa, mutta ontologinen naturalismi on.

Teistisyyden Plantinga tekee naturalistiseksi Spinozan määrittelemää intuitiota muistuttavalla "kuudennella aistilla", jota kutsuu nimellä Sensus divinitatis. Tämän avulla ihminen voi aistia jumaluuden vaikka esteettisen elämyksen kautta tai tuntiessaan eettisiä tunteita, esimerkiksi "omatuntonsa kolkuttaessa" ja muissa vastaavissa tilanteissa. Plantingan mukaan käsitys Jumalasta ei muodostu päättelemällä Jumalan olemassaoloa havainnoista ja tuntemuksista, vaan nimenomaan jumaluusaistin toiminnan kautta: sen toiminta vain muistuttaa aistihavaintoa, muistia ja a priori -uskomuksia. Uskomus syntyy spontaanisti jumaluusaistin kautta, joten sen muodostamat uskomukset ovat perususkomuksia samaan tapaan kuin muidenkin havaintotyyppien aikaansaamat aistimukset. Plantingan päättelystä saamme tuloksen, että uskonnollinen usko on tosi, mikäli se on jumaluusaistin oikean toiminnan perusteella muodostettu. Jos aisti ei ole todellinen, eivät tietysti uskomuksetkaan enää ole totta. Plantingan mukaan mallin totuutta tai epätotuutta ei kuitenkaan voida filosofian avulla ratkaista, sillä hänen mielestään filosofia on tässä asiassa kykenevä vain raivaamaan esteitä ja vastaväitteitä kristillisten uskomusten tieltä. Plantinga ei yritä todistaa, että aisti olisi aidosti olemassa. Hänen ristiriidattomuuteen pyrkivälle päättelylleen riittää se, että aisti on mahdollinen. Plantingan mukaan ei ole mahdotonta, että jumaluusaistin toiminta on ateistien kohdalla vaurioitunut: ei siis voida sanoa ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko uskovat. Kumpikin vaihtoehdoista on siksi mahdollinen ja perusteltu. Plantingan argumentti nojaa myös vahvasti a priori päätettyyn René Descartesin luomaan veracitas dei -periaatteeseen, jossa Jumala oletetaan sekä totuuden lähteeksi että luonteeltaan sellaiseksi, joka ei halua eikä voi huijata meitä ja joka kommunikoi kanssamme intuitiomme ja aistiemme välityksellä.

Alvin Plantinga.

Plantingan Evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan (Evolutionary argument against naturalism, EAAN) on seuraava: Koska ohjaamaton evoluutio perustuu luonnonvalintaan, se ei ole kiinnostunut uskomusten totuudesta vaan ainoastaan niiden aiheuttamasta käyttäytymisestä. Niinpä emme voi enää luottaa siihen, että havaitsisimme tai tulkitsisimme havaintoja oikein. Toisin sanoen ohjaamattoman evoluution ajatuksesta seuraisi se, että emme voisi enää luottaa järkemme ja havaintojemme välittävän meille luotettavaa tietoa maailmasta. Plantinga on valinnut nimenomaan evoluution lähtökohdaksi, koska se on hänen mukaansa ainut naturalistinen selitysmalli, "ainut peli kaupungissa". Tältä pohjalta hän rinnastaa evoluution ja naturalismin siten, että se mikä koskee evoluutiota koskee myös naturalismia. Plantinga olettaa, että aistien tarkoitus olisi tuottaa tosia uskomuksia, ja että tämä on ominaisuus, jonka Jumala voi antaa. Plantingan käsityksessä Jumaluus, joka tuottaisi vääriä uskomuksia olisi epäuskottava ja johtaisi havaintojemme epäluotettavuuteen. Plantingan evolutiivisesta argumentista naturalismia vastaan päätellään tyypillisesti, että teistisyys ja skeptismi, fallibilismi ja muut vastaava filosofiat jotka joko olettavat Jumalan tai ottavat erehtymisen mahdollisuuden huomioon ovat ainoita perusteltuja näkemyksiä.

Lähteet
  1. Quinn, Philip L.: "Plantinga, Alvin". Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)
  2. Dembski, William: Alvin Plantinga on Judge Jones’s Decision Uncommon Descent. 9.3.2006. Viitattu 11.5.2010.
  3. http://www.templetonprize.org/previouswinner.html#plantinga

    Kirjallisuutta

    Plantingan julkaisut
    • (toim.) Faith and Philosophy, Grand Rapids: Eerdmans, 1964.
    • (toim.) The Ontological Argument, Garden City, New York: Doubleday, 1965.
    • God and Other Minds, Ithaca: Cornell University Press, 1967; rev. ed., 1990. [ISBN 0-8014-9735-3]
    • The Nature of Necessity, Oxford: Clarendon Press, 1974. [ISBN 0-19-824404-5]
    • God, Freedom, and Evil, Grand Rapids: Eerdmans, 1974. [ISBN 0-04-100040-4]
    • Does God Have A Nature? Wisconsin, Marquette University Press, 1980. [ISBN 0-87462-145-3]
    • and Nicholas Wolterstorff (eds) Faith and Rationality: Reason and Belief in God, Notre Dame: University of Notre Dame Press, Indiana & London, 1983. [ISBN 0-268-00964-3]
    • Warrant: the Current Debate, Oxford University Press, New York & Oxford, 1993. [ISBN 0-19-507861-6]
    • Warrant and Proper Function, Oxford University Press, New York & Oxford, 1993. [ISBN 0-19-507863-2]
    • The Analytic Theist: An Alvin Plantinga Reader, James F. Sennett (editor), William. B. Eerdmans, Grand Rapids, 1998. [ISBN 0-8028-4229-1]
    • Warranted Christian belief. New York & Oxford: Oxford University Press, 2000. ISBN 0-19-513193-2.
    • Essays in the Metaphysics of Modality ed. Matthew Davidson, New York: Oxford University Press, 2003. [ISBN 0-19-510376-9]
    • Warranted Christian Belief

    Plantingan artikkeleita
    • Plantinga, Alvin: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan?. (Suomentanut Tapio Puolimatka) Niin & näin, , nro 3 (46). Artikkelin verkkoversio.

    Plantingaa käsitteleviä kirjoja
    • Baker, Deane-Peter (ed), Alvin Plantinga (Contemporary Philosophy in Focus Series). New York: Cambridge University Press. 2007.
    • Mascrod, Keith, Alvin Plantinga and Christian Apologetics. Wipf & Stock. 2007.
    • Crisp, Thomas, Matthew Davidson, David Vander Laan (eds), Knowledge and Reality: Essays in Honor of Alvin Plantinga. Dordrecht: Springer. 2006.
    • Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Tammi 2005.
    • Beilby, James, Epistemology as Theology: An Evaluation of Alvin Plantinga's Religious Epistemology. Aldershot: Ashgate. 2005
    • Beilby, James (ed), Naturalism Defeated? Essays on Plantinga's Evolutionary Argument Against Naturalism. Ithaca: Cornell University Press. 2002.ISBN 0-8014-3972-8
    • Sennet, James (ed), The Analytic Theist: An Alvin Plantinga Reader. Grand Rapids: Eeardman. 1998. ISBN 0-8028-4229-1
    • Kvanvig, Jonathan (ed), Warrant in Contemporary Epistemology: Essays in Honor of Plantinga's Theory of Knowledge. Savage, Maryland: Rowman & Littlefield. 1996.
    • McLeod, Mark S. Rationality and Theistic Belief: An Essay on Reformed Epistemology (Cornell Studies in the Philosophy of Religion). Ithaca: Cornell University Press. 1993.
    • Zagzebski, Linda (ed), Rational Faith. Notre Dame: University of Notre Dame Press. 1993.
    • Sennett, James, Modality, Probability, and Rationality: A Critical Examination of Alvin Plantinga's Philosophy. New York: P. Lang. 1992.
    • Hoitenga, Dewey, From Plato to Plantinga: An Introduction to Reformed Epistemology. Albany: State University of New York Press. 1991.
    • Parsons, Keith, God and the Burden of Proof: Plantinga, Swinburne, and the Analytic Defense of Theism. Buffalo, New York: Prometheus Books. 1989.
    • Tomberlin, James and Peter van Inwagen (eds), Alvin Plantinga (Profiles V.5). Dordrecht: D. Reidel. 1985.

    Plantingaa käsitteleviä artikkeleita
    • Lammenranta, Markus: Onko naturalismi itsensä kumoava. Niin & näin, 2005, nro 3 (46).
    • Puolimatka, Tapio: Kriittinen avoimuus ja uskonnollinen eksklusivismi. Niin & näin, 2005, nro 3 (46). Artikkelin verkkoversio.
    • Puolimatka, Tapio: "Usko ja kumoajat". Teoksessa Pietarinen, Ahti-Veikko & Pihlström, Sami & Toppinen, Pilvi (toim.): Usko. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 22. Helsingin yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio.
    • Puolimatka, Tapio: "Monikulttuurinen kasvatus, arvot ja tiedollinen eksklusivismi". Teoksessa Hilska, Päivi & Kallioniemi, Arto (toim.): Monikulttuurinen kasvatus. Kirjapaja, 2005. Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    Tämä artikkeli kuuluu sarjaan Nykyaikaiset filosofit
    Analyyttiset filosofit
    Mannermaiset filosofit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.